Työpaikkaohjaajaksi työssäoppien: Päiväkirja

Viikko 1.

Maanantaina aloitin työssäoppimisen ja minut otettiin vastaan avosylin. Pääsin heti ensimmäisenä päivänä ohjaajani mukaan, ja meidän yhteistyö alkoi todella hienosti. Keskiviikkona saimme onneksi selvennystä opettajalta siihen, miten jakso ja työroolit menee (sillä olemme molemmat vertaisoppijoita). Ensimmäinen viikko meni mukavasti, ja kävimme ohjaajani kanssa paljon keskustelua jaksosta, ja herätti paljon kysymyksia ilmaan joihin sitten yhdessä mietimme vastaukset. Innolla odotan uutta viikkoa, sillä jakso on aivan mahtava ja tulee paljon uusia asioita, sekä erilaisia tehtäviä, kuten uusien työtekijöiden perehdyttämistä. :)
Kesää kohti mennään -->  Calvin Harris - summer

Viikko 2.

Tällä viikolla olin painehaava koulutuksessa jossa käytiin läpi miten ehkäistään painehaavojen syntyä ( asentohoidon tukena) esimerkiksi erilaisilla apuvälineillä.

Kävi myös ilmi miten suurista hankinnoista on kyse, kun puhutaan esim. keskisuuren painehaavariskin patjoista.

Uutta minulle oli se miten paljon enemmän voisin hyödyntää työtä tehdessäni vuodesuojia mm. sängystä noustessa.

Tiistaina olin koulussa, meillä oli ns. kikkapäivä ja kävimme kertauksena asioita läpi ja samalla kuulimme terveiset jokaisen meidän luokkalaisten toppipaikoilta. Ajatuksia oli mukavaa muutaman viikon jälkeen vaihtaa ja yhdessä pohtia toppiasioita.

Olimme ohjaajani kanssa vierailevina tähtinä eri osastolla sunnuntaina ja molemmilla oli opettelemista ja yhdessä sitten opimme uusia asioita eri osaston toimintatavoista sekä toisistamme. Opin ohjaajastani sen, miten määrätietoinen ja toimeentarttuva hän on erilaisissa sekä yllättävissä tilanteissa. Toivon oppivani häneltä lisää tietynlaista rauhallisuutta sekä ajan antamista asukkaille.

Kaiken kaikkiaan viikko on ollut suhtkoht rento ja opettavainen. Olemme tälläkin viikolla puhuneet paljon eri asioista ja kopioneet netistä materiaalia työturvallisuuteen ja muuhun tärkeään liittyen. :) 

Työmatkalla tuli tämmöinen pariskunta vastaan, eli kevät tulee jo kovaa vauhtia.

Viikko 3.

Tällä viikolla olin töissä kaksi aamua ja yhden illan. Viikkoon mahtui siis kolme työ- ja vapaapävää sekä koulupäivä.
Olemme ohjaajani kanssa olleet tähän mennessä kaikki vuorot yhdessä, joko työparina tai minä osastolla kolmantena.

Jännä miten kolmessa viikossa on syntynyt niin hieno suhde minun ja ohjaajani välille. Työaikana puhumme paljon työasioita, mutta myöskin omia kokemuksia sekä mietteitä omasta elämästä.

Mielestäni on hauskaa olla töissä, se ei ole mitään väkinäistä pakkopullaa, vaan oikeammin sanottuna yhteiseloa. Me hoitajathan ollaan jokapäivä elämässä siellä asukkaiden kanssa, ja autetaan heitä selviämään arjestaan. Ihanaa kun osastolla pyörii kolme hoitajaa, niin paljon paremmin ehtii hetkeksi istua ja jutella vanhusten kanssa. Kaikki heistä eivät välttämättä pysty puhumaan tai keskustelemaan, mutta tärkeintä onkin yhdessäolo, vaikka ei puhuisi mitään, he saisivat edelleenkin tuntea olevansa tärkeitä ja arvokkaita.

Juttelimme ohjaajani kanssa rooleista työpaikalla. On käynyt hyvin ilmi, miten tärkeä luottamusmies on työpaikalla, häneltä saa ja pitää kysyä neuvoa! Myöskin sellaiset roolit, kuin opiskelija, lähihoitaja sekä sairaanhoitaja, ovat jokainen tärkeitä työpaikalla. Kun kaikki tuovat oman näkemyksensä jostakin, syntyy varmasti sellainen lopputulos, joka on parhaaksi kaikille. Välillä vain käy niin, että "korkeimmassa asemassa" oleva tekee yksin päätöksiä, jolloin saattaa olla, että toimitaan pelkän omannäkemyksen mukaan, joka saattaa johtaa pahoihin seuraamuksiin.

Eräs mummu puhui kuinka hänestä on paljon vaivaa hoitajille, kun hän ei pärjää itsekseen mutta ei haluasi passuuttaa hoitajia. Vastasin hänelle, että me hoitajat ollaan täällä sua varten, me autamme mielellämme juuri sinua niissä toimissa joissa sinä et yksin pärjää. Lopuksi mummu kauheasti kiitteli, kun muutaman minuutin hänen kanssaan juttelin. Ja minulle tuli aika surullinen olo, koska vanhukset arvostavat oikeasti hoitajia, sekä meidän tekemäämme työtä, joskus hoitajilla "ei ole aikaa" kuunnella heidän kiitoksiaan. Aion olla tästedes hoitaja, jolla on aina aikaa asukkaille, sekä heidän iloille ja suruilleen.

Viikon kokonaisuus: Puhuimme jälleen ohjaajani kanssa paljon mieltä askarruttavista asioista, opin paljon uutta esimerkiksi ER- ja DNR-päätöksen erot.
Kävimme myös kuolemaan liittyviä asioita läpi, miten tässä työpaikassa edetään kun joku kuolee. Juttelimme myös siitä, pelottaako nähdä kuollut ihminen, vai onko sinut sen asian kanssa. Vaihdoimme kokemuksia ja taas paljon paremmin ymmärrän kuolemaa.
Ohjelmassa oli haavanhoitoa sekä perushoitojuttuja, saunottelua, vessattamista, silmätippoja, lääkkeiden antamista, insuliinin pistämistä(ohjaajan valvomana) ynnä muuta sellaista.
Huomasin miten nopeasti vanhuksen fyysinen tila voi heiketä, sekä myöskin parantua. Koska ihminen on kokonaisuus, huomiotava on myöskin psyykkinen ja sosiaalinen kunto, osalla asukkaista hengellisyys tukee näitä kolmea osa-aluetta.



Illalla töistä kävellessäni muistin taas, että niistä pienistäkin asioista pitää nauttia. Ajatella miten paljon pitkän työpäivän jälkeeen tämä maisema piristää ja antaa uutta intoa seuraaviin päiviin.

Viikko 4. ja  5.

Viikot menee huimaa vauhtia ja tuntuu ettei itsekkään pysy enää perässä. Siis enää jäljellä viikko toppijaksoa, ja sen viikon ajaksi riittää vielä muutamia tehtäviä, ennenkuin jälleen kokoonnumme koululle kokemuksia vaihtamaan. 

Näiden parin viikon aikana ohjaajani oli sairaana muutaman päivän, ja ne olivat ainoat päivät jolloin emme olleet yhtäaikaa töissä. 

Näyttösuunnitelman palautuskin oli ja sekä ohjaajani, että opettaja hyväksyi suunnitelman ensimmäisellä yrittämällä. 

Teemme ryhmätyönä työhyvinvointi tehtävän, jossa pitää suunnitella virkistyspäivä työntekijöille. Teemme kolmen hengen ryhmässä ison koko päivän suunnitelman, sekä pienemmän suunnitelman, jonka voimme toteuttaa työntekijöille pienillä järjestelyillä. Suunnitelman teko on hyvällä mallilla, mutta nyt täytyy saada käytännön järjestelyt kuntoon  toteuttaaksemme virkistyshetken.

Näinä muutamina viikkoina olen nähnyt jälleen paljon erilaisia ohjaustapoja, sekä myös saanut valtavasti ohjaajaltani tietoa sekä taitoja. Monia niksejä sain syöttämiseen sekä olin jälleen avustamassa kuolioon menneen varpaan hoidossa. 

Hoitajalta kysytään usein lohtua ja apua, niissä osaan auttaa parhaani mukaan, mutta mietin miten reagoida kun vanhus sanoo haluavansa kuolla? Jouduin myöskin tällaiseen tilanteeseen, luonnostani osaan kuunnella ihmisiä ja heidän murheitaan, joten kuuntelin mikä hänellä oli hätänä. 

Yhdessä keskustellen tulimme siihen tulokseen että eiköhän lähdetä päiväkahveelle. Loppu hyvin kaikki hyvin, kysyi vain hieman hoitajan aikaa, mutta lopulta kyseinen vanhuskin oli sitä mieltä että kaikki järjestyy, eikä ole kiire minnekkään.

 Ihanaa huomata miten toista voi tukea ja kannustaa niin pienellä vaivalla. :) 

Viimeistä viikkoa innolla odotellen! Paljon on kehitystä tapahtunut näiden viikkojen aikana sekä minun omassa työnteko tavassa, sekä oppimisen kannalta. 

  

Nyt suuntaankin katseeni jo tulevaan kesään ja kesätöihin. Paljon ehtii varmasti tapahtua tämän tulevan viikon aikana, mutta mikään ei muuta sitä että kesä kolkuttelee jo ovella. Kesän saan edelleen työskennellä ihanien hoitajien kanssa, joiden seurassa olen toppi jaksonkin saanut viettää töitä tehden.

Ja iiks! Pian on edessä myöskin arviointikeskustelu!! Nyt alkaa jännittää!

Viikko 6.

Osallistuin ikaalisten kauppakeskuksessa Kompissa Seniorimessuille, jossa oli eri yritysten ja yhdistysten edustajia, sekä minä Superin opiskelijajäsenenä mittaamassa ihmisiltä verenpaineita. Töissä käytiin ohjaajani kanssa arviointijuttuja hieman läpi ja keskstelimme myös työhyvinvointitehtävästä ja sen toteuttamisesta ensi viikolla henkilökunnalle.



Viikko 7. 

Toppijaksoni viimeisellä viikolla oli kolme työpäivää, maanantai oli ihan normaalia arkea, mutta tiistaina toteutimme työhyvinvointitehtävämme työntekijöille. 

Virkistyshetkeen kuului ensin rauhallista venyttelyä jonka jälkeen ohjelmassa oli pensselirentoutus sekä kehutyökaveria osio. Palaute hetkestä oli erittäin positiivista, ja kun kysyin millä mielin lähdette jatkamaan työpäivää, tuli esimerkiksi tällaisia vastauksia; pirteinä, rentoutuneina, hyvillä mielin. Keskiviikkona oli jakson viimeinen päivä ja arviointikeskustelu. Arviointi oli täysin erilainen kuin aikaisemmat arvioinnit, tilanne oli leppoisa ja positiivinen kokonaisuus, jonka lopuksi sain arvosanan K3(=kiitettävä) :)

LOPUKSI:

Kaikenkaikkiaan koko jakso oli uuden taidon opettelua ja ennenkaikkea vuorovaikutuksen muodostamista sekä sen ylläpitämistä. Jakso oli pienen alkukankeuden jälkeen mukavaa ja antoisaa kanssaopiskelua, palautettakin jakson organisoimisesta annoimme opettajallemme, ja hän oli samaa mieltä kehitettävistä asioista!  

Mutta näin jakson päätyttyä pakko sanoa, että vaikka aluksi 7vk toppijakso kuulosti uskomattomalta (pisin toppi jakso koskaan), oli mukavaa huomata miten nopeasti aika kulki eteenpäin kun sai tehdä sitä mikä on omasta mielestäni arvokasta työtä (sekä työpaikkaohjaajan kouluttaminen että vanhustyö) ja olla osana ihmisten arkea sekä omalta osalta pitää työyhteisöstä huolta (edes 7vk:n ajan saa tehdä työnsä rauhassa koska minä olin osastolla kolmantena, joka huomattavasti vähentää työhön liittyvän stressin eli kiireen tuntua) 

mutta niinkuin ohjaajani/vertaisoppijani aina sanoi että meillä ei ole kiire minnekkään, kunhan saadaan työt tehtyä. Tämän kun muistaa töissä, niin on paljon helpompi tehdä töitä sekä ylläpitää ergonomiaa (säästät selkääsi kun esim. sänkyä pedatessasi muistat hyödyntää sängyn nostomekanismia) :)

Paljon uutta jäi jaksolta korvan taakse, sekä sain oikean ystävän itselleni!  Toinen vuosi lähihoitajakoulussa takana, ja tuskin maltan odottaa mitä kolmannella ja viimeisellä opiskeluvuodellani on minulle antaa sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmassa!