Maailmassa monta

Erilaiset oppijat:  Ristiriitatilanteet ja omat ratkaisuni niihin

Case A:
16 vuotias opiskelija, takana hohun jakso. Puuttuu asiakkaiden henkilökohtaiseen elämään sekä änkeytyy joka tilanteeseen. Tehtävät jäävät kesken sekä lasten kanssa läsnäolo ja lapsen kuuleminen eivät toteudu.

Oma ratkaisuni: käyn opiskelijan kanssa läpi, millainen käyttäytyminen on suotavaa työpaikalla. Ohjaan häntä hienovaraisesti oppimaan keskittymään yhteen työtehtävään kerrallaan sekä järjestämme tilausuuden, jossa hän saa kaikessa rauhassa kokeilla lasten ohjausta sekä lapsen tasolle menemistä, jolloin lastenkin on helpompi tutustua ja sitä kautta ottaa opiskelija "tosissaan". Kun lasten luottamus/arvostus on ansaittu niin lasten on helppo tulla kertomaan asioista ja sitten opiskelijankin on helpompi kuunnella lapsia.

Case B:
15 vuotias opiskelija, ei noudata sovittuja työaikoja, vaan yrittää selitellä myöhästymisistä. Opiskelija haukottelee työpaikalla näkyvästi eikä ilmoita poissaolojaan aamulla, vaan vasta iltapäivällä. Poissaoloista ei myöskään ole kerrottu opettajalle, ja huomataankin samalle päivälle olevan monia eri perusteluja. Osallistuu muttei osoita aktiivisuutta, sekä huolimattomuus esim. "Teen sen huomiseksi" muttei olekaan tehnyt.

Oma ratkaisuni: Puutun opiskelijan poissaoloihin ja teroitan hänelle työelämän sääntöjä (töissä ei vetele jos tulee töihin miten sattuu ja antaa huonon kuvan itsestään myös esimiehelle). Menen juttelemaan jaksosta opiskelijan kanssa ja pohdimme yhdessä miten voisimme yhdessä tehdä jaksosta mielenkiintoisemman ja yritän tsempata opiskelijaa noudattamaan tarkemmin työaikoja sekä tehtävien palautusta ja lupausten pitämistä. Näin saadaan toivottavasti lopputulokseksi molempia miellyttävä loppujakso.

Case C:
16 vuotias opiskelija, jonka työssäoppiminen on sujunut melko hyvin. Arviointikeskusteluun enää pariviikkoa. Ohjaajalla ja opiskelijalla selvästi eri näkemykset jakson sujumisesta. Ohjaavalle opettajalle kerrottu kaiken menneen hyvin sekä työpaikan edustajat ovat olleet samaa mieltä, mutta näyttöviikolla opiskelija kertookin inhoavansa paikkaa.

Oma ratkaisuni: Selvitän asiat opiskelijan kanssa juttelemalla, miksi hän kokee paikan olevan niin kauhea ja miten sitä voitaisiin muuttaa jotta loppujaksosta jäisi kuitenkin hyvä maku suuhun. Opiskelija ei ole varmaankaan aivan realistinen arvioija ja juttelisin hänen kanssaan myös siitä, minkälaista työtä hän mielestään tekee ja mitkä arviointikriteerit ovat esim. H2 arvosanan saamiseksi. Siihen peilaten myös opiskelija varmasti hoksaa miten arvioidaan realistisesti.

Case D:
26 vuotias opiskelija on kahden lapsen äiti. Osaa mielestään jo kaiken ja on aloittanut avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopinnot. Opiskelija kaikesta toiminnasta erimieltä ja moittii toimintatapoja. Opiskelija kirjoittaa paikalliseen sanomalehteen omat näkemyksensä ja muun henkilökunnan osaamattomuuden. Ohjaava opettaja sairaana sekä koulutuspäällikkö vuosilomalla.

Oma ratkaisuni: Opiskelijalla on varmasti paljon tietoa kasvatukseen liittyen mutta juttelisin hänen kanssaan mikä on soveliasta julkaista julkisuuteen ja mitkä asiat ovat työpaikan omia asioita jotka pitäisi pitää salassa. Hänellä on varmasti oma arvomaailmansa ja kasvatus tekniikkansa, mutta työpaikalla on omat säännöt ja toimintatavat joiden mukaan toimitaan. Ei tiimissä saa ruveta sooloilemaan. Ellei opiskelija ymmärrä tilannetta, hänen on minun mielestäni paras selvittää tämä julkisuus asia päiväkodin johtajan kanssa. Jos hänen asenteensa eivät muutu on parasta mielestäni keskeyttää toppijakso. Ja katsoa miten jatketaan kunnes saadaan opettajaan tai koulutuspäällikköön yhteys.