SaHu1: Päiväkirja

Ensimmäisen jaksoni suoritan Ikaalisissa paikassa,  jossa on yhteensä viidellä eri osastolla 58 asukaspaikkaa, tämä on yksi tehostetun asumispalvelun yksiköistä Ikaalisissa. Vanhainkotina tämä paikka on toiminut vuodesta 1894, jota ennen toiminnassa ollut kunnalliskoti, lastenkoti, mielisairaala, Ikaalisten terveyskeskuksen vuodeosasto II sekä edelleen toiminnassa on psykiatrinen pienkoti.


Osastoni seuraavat kahdeksan viikkoa on 11 asukaspaikkainen osasto. Nuorin asukas on 75-vuotias, ja vanhin 98-vuotias. He ovat monisairaita vanhuksia, usealla on muistisairautta sekä ikään liittyviä toimintakyvyn alentumia.


Omia tavoitteitani Sairaanhoidon- ja huolenpidon ensimmäiselle jaksolle ovat sairaanhoidollisten tarpeiden arviointi, sekä oppia haavanhoitoa perusteellisesti. Toppi paikassani tutuksi ovat tulleet mm. happipullojen käyttö, mutta EKG tai letkuruokinta ovat minulle tuntemattomia, eikä niitä välttämättä esiinny työpaikallani. Joten otan oppia niistä sairaanhoidollisista menetelmistä, joita työpaikallani esiintyy.
Tavoitteenani on myös luoda positiivinen suhde ohjaajiini, sekä muistan järjestää aikaa myös tehtävien tekemiseen ja ohjauskeskusteluihin. Toivon että ohjaajani huomaavat myös kuinka tärkeitä ohjauskeskustelut ovat jaksoni kannalta, sekä miten ohjauskeskustelut helpottavat myöskin arvioimista, puolin ja toisin.

Kaiken kaikkiaan tavoitteenani on suorittaa jakso tunnollisesti, sekä tehdä tehtävät huolellisesti. Haluan oppia arvioimaan omaa oppimistani realistisesti.

Viikko 1:                                                                     19.8.2014

         Maanantaina 18.8. klo: 7:55 kävelin kohti Palvelukotipäällikön toimistoa, tavatakseni kesätöistäkin tutun esimiehen. Hänen pakeille päästyäni keskustelimme paljon tulevasta jaksosta  sekä siitä, millä osastolla tämän 8 viikkoisen työssäoppini suorittaisin.
Keskusteltuamme aikamme, lähdimme yhdessä osastolleni. Osastolla minut otettiin heti positiivisella mielellä vastaan. Esiteltyäni itseni sekä tämän jakson idean aamuvuorolaisille lähdin syöttelemään asukkaita. Päivä jatkui normaalien rutiinien mukaan;
-Pesuja, vessatusta, seurustelua, lehden lukua ja paljon muuta arki askaretta.

        Pääsin myös heti ekana päivänä mukaan lääkkeiden jakoon. Lääkkeitä oli mielenkiintoista jakaa, ja opin paljon uutta myöskin apteekkitilauksista, sekä itse lääkkeistä (Uusia valmistenimiä sekä rinnakkaislääkkeitä tuli paljon ja erityistä tarkkuutta vaati mihin lokeroon(aamu/päivä/ilta/yö) lääke kuuluu.) Jaoin kaksi dosetillista lääkkeitä ja työntekijä jonka mukana olin lääkkeitä jakamassa, tarkisti huolellisesti jakamani dosetit. Vierheitä ei ollut yhtäkään!!

       Tiistaina aloitin tekemään oma asukas -tehtävää, johon keräsin jo hurjasti tietoa yhden päivän aikana. Keskustelin myös paljon palvelukotipäällikön kanssa opinnäytetyöstäni, sillä tarkoituksenani on tehdä työpaikalle uusi perehdytyskansio. Paljon sain materiaalia iltalukemiseksi, huh mihin olenkaan lähtenyt mukaan! Haastava homma, ainakin omasta mielestäni.
Ilmassa lentelee kymmenittäin ajatuksia, joista pitäisi nyt ruotia jonkinlainen toimintasuunnitelma kasaan.

     Asiaa tuskin helpottaa tehdä päällekkäin kaikki muut koulutehtävät, kuten oma asukas -tehtävä sekä juuri hetki sitten aloittamani autokoulu, joten nyt jos koskaan on monta rautaa tulessa!
Toisaalta tätähän tämä opiskelijan elämä on. :P
Huokaus helpotuksesta, näyttösuunnitelman teko kuuluu vasta kolmannelle jaksolle!:D

        Keskiviikkona sain heti aamulla mittailla verensokeria sekä työparin valvomana pistää insuliinin. Se oli taas hieman opettelua, koska viimeksi olin pistänyt työpaikkaohjaajaksi työssäoppien kurssilla. Kuitenkin hyvin meni, ja työparini neuvoin myös insuliinikynän ilmauksen tärkeys tuli selville.
Myöhemmin päivällä selvitin minne ongelma- ja lääkejätteet kuuluvat viedä, jotta ne menevät oikeaan paikkaan. Loppu päivästä minulle vahvistui ketkä ovat työpaikkaohjaajani tällä jaksolla. Innolla odotan yhteistyötä ja tulevia työpäiviä ohjaajieni kanssa. :)


        Torstai ja perjantai meni koulunpenkissä istuen, paljon keskusteltiin toppi jaksosta sekä sovittiin milloin pidetään aloituskeskustelu, johon osallistun minä, ohjaava opettaja, sekä työpaikkaohjaajani. 
Kävimme läpi toimintakykyä mittaavia menetelmiä, jotka osa oli vanhoja tuttuja kuten MMSE, ja osa ihan uusia kuten RAI.




Iltavuorosta kotiin kävellessä saa nauttia näin kauniista "Kyrösmeren" maisemasta!

.

Viikko  2:                                                26.8.2014

          Maanantai tuli äkkiä taas eteen ja aamuvuorossa oli huisketta. Päivällä tehtiin arjen rutiini tehtäviä kuten pesuja ja aamutoimia.

       Tiistaina olin illassa, ja ohjaava opettajani tuli pitämään aloituskeskustelua kanssamme. Puhuimme paljon ja asiaa. Lopputuloksena oli, että kaikki osapuolet olivat saaneet kysyä mietityttäneet asiat ja jakso sai myös lisäohjeistusta, etenkin ohjaajalleni. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka ja paljon, mutta töihin oli palattava. Suunnittelin tekeväni oma asukas -tehtävän aloituskeskustelun jälkeen, en sitä kuitenkaan ehtinyt tehdä. Juuri ennen päivällistä eräs 86-vuotias pappa oli istunut pyörätuolissaan hetken aikaa, kun hänen tajunnantasonsa laski huomattavasti. eikä häntä saatu puhutelemalla hereille eikä myöskään reagoinut kosketukseen. Hänet vietiin sänkyyn ja aloin mittaamaan verenpainetta ja siinä samalla huomasin kuinka vetelä hänen kätensä oli. Lääkäri oli onneksi talossa ja tuli häntä katsomaan. Kutsuimme myös ambulanssin hoitajat ottamaan häneltä EKG:n, ja siinä ei näkynyt erityisempiä poikkeamia.Tapaus päättyi kuitenkin hyvin, kun verenpaineet alkoivat palautua normaaliksi, sekä tajunnantaso oli selvästi parempi. Kivuliaalta hän näytti joten sai yötä vasten lisää särkylääkettä.

       Keskiviikkona lähdin heti aamutoimien jälkeen saattajaksi erään mummun mukaan, jonka laskimoita oli tarkoitus ultrata. Reissu sujui hyvin, ultraäänilaitetta käyttänyt lääkäri todella osasi asiansa, sillä itse en ruudulta osannut nähdä yhtäkään laskimoa tai oikeastaan muutakaan :D  Myös Kela-taksien toimintakin tuli jo paljon tutummaksi. Päivemmällä hoidin yhdessä toisen Sahun opiskelijan kanssa erään mummun ihon läpi kasvavat kasvaimet, käytimme huuhtomiseen Prontosan liuosta ja laitoimme sidokset pitämään suojaa niiden päällä. Omalle osastolle palattuani vaihdoin pesun yhteydessä Norspan -kipulaastarin. Olin mukana työntekijöiden viikkopalaverissa, jossa tuli paljon esille asioita, joista itsekkin haluaisin tietää ja oppia lisää, esim. imulaite, happipullot sekä paaljon muuta.
Iltapäivällä kiireestä huolimatta sain haastateltua asukkaan oma asukas -tehtävää varten, joten enää tarvitsee koota tiedot järkevästi yhteen.

Imulaite

Happimaski

Viikko 3:                                                        4.9.2014

Pitkin viikkoa olen saanut pistää aamuisin insuliinia oma-asukkaalleni. Keskusteltu paljon ohjaajani kanssa ergonomiasta, sekä sen myötä toteutuvasta turvallisuudesta. Turvallisuutta on oikea työskentelytaso sekä asukkaalle, että hoitajalle. Oikeat työtekniikat vähentävät rasitusta, sekä sitten kun ne tulee itsestään, voi käyttää työajan jopa tehokkaammin, kun ei tarvitse miettiä joka työtehtävää tehdessä että mites tämä menikään oikeaoppisesti. Toivon oppivani lisää työergonomian jippoja, joita vielä en välttämättä ole huomannut.

Imulaitetta sekä happipulloa opeteltu käyttämään, kun sairaanhoitaja piti viikkopalaverin yhteydessä koulutusta niiden käytöstä, sekä siitä mitä niiden säilytyksestä ja desinfioimisesta on sovittu. Toteutettu paljon perushoitotyötä sekä omalla osastollani sekä yhden työvuoron olin toisella hieman pienemmällä osastolla, jossa hoidin erittävää haavaumaa. En ollut aiemmin nähnyt sellaista, joten oli mielenkiintoista hoitaa ja vaihtaa puhtaat sidokset.

 Keskusteltu erilaisista apuvälineistä ja opeteltu käyttämään niitä oikeaoppisesti hoitotyössä, kuten turneria ja nostovyötä jossa on kahvat, joten sen voi pukea joko hoitajan tai hoidettavan päälle. On muuten tosi kätevä käytännössä. Tehty tehtäviä yksin ja mietitty juttuja ohjaajani kanssa. Haastattelin hoitajia oma asukas -tehtävää ja hoitotyön periaate tehtävää varten. Opin myös kirjauksen tärkeydestä, miten se on tavallaan todiste siitä mitä on tehty, jos ei olla kirjattu mitään, ei periaatteessa ole tehty mitään... You know.. :P
 ja mitä kirjataan ja miten kirjataan. Muistetaan kirjatessa että kerrotaan asukkaan päivästä ja voinnista, ei omasta työstämme! 

Lääkehoitoa toteutettu monella tavalla, lääkejakoa, insuliinin pistämistä, vatsantoimintalääkkeiden ja ruuan jakamista sekä seurattu niiden vaikutusta asukkaaseen, joskus tuntuu että ns. lumelääkkeet toimisivat yhtähyvin kuin oikeat :D 

Työvuorojen suunnittelua, pääsen tekemään ohjaajani kanssa yövuoron. Perehdytys asiat käyty perusteellisesti.

Digitaalinen verenpainemittari

Viikko 4:                                                                   8.9.2014

Oli mukava päivä työn merkeissä, mittailin paljon verenpaineita ja painoja sekä kirjasin ne asianmukaisesti asiakirjoihin. Sitten lähdinkin jo Seurakuntatalolle kuuntelemaan Pirkanmaan Hoitokodin perustajajäsenen ja hallituksen puheenjohtajan Eila Häilälän luentoa aiheesta Hyvä saattohoito.

Hyvään saattohoitoon kuuluu:

• Kunnioittava kohtaaminen
• Ruokailu tärkeä ihmiselle, saattohoidossa olevalle runasasenrgistä ruokaa
• Kipulääkitys, jonka avulla voidaan saada ihmiselle lisää oimintakykyä ja sen myötä voimavaroja
• Kokanaisvaltainen kivunhoito;
•  fyysinen, psyykkkinen, hengellinen, sosiaalinen kipu ja niiden lievittäminen
• Hengellisyyden hoitaminen saattohoidossa olevalle
• Vapaaehtoistyön merkitys suuri hoidettavalle
• Yksilöllisyys kaikessa hoidossa
• Saattohoito ei ole kuoleman odottelua, vaan avustetaan/pyritään että hoidettava saisi elää täyttä elämää, jossa mielekästä sisältöä
• Omaisten ja läheisten mukaanottaminen saattohoitoon, mikäli he haluavat.
• Saattohoidossa tärkeää huomioda myös omaisten ja läheisten tuen tarve. Eli otetaan huomioon ja hoidetaan koko perhettä, eikä vain saattohoidossa olevaa.
• Arvostus tärkeää, arvostetaan elämää, kuolemaa sekä yksilöä ja perhettä.
• Vieraanvaraisuus, kun saattohoito potilas tai omaiset saapuvat hoitopaikkaan.
• Keskustellaan omaisten ja potilaan kanssa kuolemaan liittyvistä asioísta ja toiveista, kuten milloin soitetaan omaisille.
• Hoitajia tulisi olla tarpeeksi, jotta voidaan olla läsnä saattohoito potilaan tukena.
• Saattohoidossa olevalle perinteet tai muut tärkeät asiat, kuten saunaan pääsy, saattaa olla hyvin tärkeä ja tuoda kodinomaisuutta.
• Normaalin arjen ylläpito tärkeää.

Ohaajani on työpaikan turvallisuusvastaava, ja hän piti meille palolakanakoulutusta. Kävimme läpi millaisia palopelastuslakanoita tässä talossa on käytössä, ja miten ne kuuluu olla patjan  alla.
Nyt varsinkin havahduin siihen, miten tärkeää niiden tarkistaminen petauksien yhteyssä.
Kokeilimme jokainen olla pelastettavana, ja vaikka se oli vähän hassun tuntuista, huomasimme että siinä oli silti aika turvallinen olo.
Yllättävän painava se palopelastuspaketti on kun on joku kyydissä.

Kaiken kaikkiaan tuli paljon uutta informaatioita sekä reilusti käytännön kokemusta, jota ei aikasemmin ole ollut. Tykkäsin tosi paljon tästä koulutusksesta sillä aikaisemmin en ole ollut missään vastaavassa, että olisi itse saanut kokeilla millaista on vetää joku alas sängystä  tai alas rappusia, tai kun itse on pelastettavana. Nyt tiedän miten saa nopeasti tarpeen vaatiessa ihmisen sidottua kyyttiin ja ulos talosta.

Perjantaina oli Helsingin reissu edessä ja ennen seitsemään kääntyi meidän luokkalaistemme menopeli Ylöjärven koulutuskeskus Valoa kohti. Siellä hyppäsimme Superin järjestämän linja-auton kyyttiin ja suuntasimme kohti Helsingin messukeskusta ja lähihoitajapäiviä! Lähihoitajapäivillä oli luentoja mm. sekä paljon eri kojuja, joissa paljon tietoa ammattiin valmistuville.

Palopelastuslakana

Viikko 5:                                                                  15.9.2014

  
"Hääh, joko taas on maanantai?"- Ajatus heräsi kun jälleen kirjauduin blogiini. Nyt on jo viides viikko, tehtäviä tulee niin kauheaa vauhtia, että tuntuu kuin kokoajan saisi olla haastattelemassa sitä ja kirjaamassa tuota. Ja jossain vaiheessa pitäisi taukokin pitää :o
Huh, olenkohan haukannut liian ison palan tämän koulunkäynnin suhteen, kalenterini täyttyy merkinnöistä, joissa kerrotaan milloin mikäkin tehtävä tulee palauttaa ja sitten kun lisään harrastukset kalenteriin... Onneksi ostin juuri isomman kalenterin, siihen toivottavasti mahtuu kaikki tämä.

Mutta back to bisnes, töissä käyminen tuntuu mukavalta, on ihania työkavereita ja yhteistyö sujuu ongelmitta, haluaisin tosin työpaikalla hieman enemmän käyttää aikaa tehtävien tekemiseen, kuin perushoitotyöhön. Sen tiedän jo sujuvan, joten mielenkiintoni kohdistuukin oman asukkaani sairauksien tutkimiseen ja niihin liittyvien tehtävien aloittamiseen.

Tiistaina oli päivä, josta ei vauhtia puuttunut, aamulla kuntosali ja pikainen suihku. Siitä suoraa ajotunnille ja palokoulutukseen.
Palokoulutukseen kuului ensin teoria osuus, jossa kävimme läpi yleistätietoa, tulipaloihin kuolleet useimmiten riskiryhmäläisiä (vanhuksia joiden toimintakyky on alentunut, henkisesti sairaat, fyysisesti sairaat, päihteiden alaiset, pienet lapset), kävimme läpi tarvittavat asiakirjat, joita ovat pelastussuunnitelma johon liitteenä pohjakuva ja siihen merkitty alkusammutusvälineiden paikat. Opin myös sen miten sprinklerijärjestelmä toimii, sekä keskustelimme paloturvallisuudesta hoivakodin sekä kotona asuvien vanhusten näkökulmasta.
Teorian pääkohdat olivat edllä mainitut asiat sekä tulipalojen ennaltaehkäisy, alkusammutus, toiminta hätätilanteessa, sekä rakenteellinen paloturvallisuus.
Teoria osuuden jälkeen siirryimme ulos, ja pääsimme "tositoimiin", harjoittelimme palavan kattilan sammuttamista sammutuspeitteellä
Palokoulutuksen jälkeen nokka kohti työpaikkaa ja omaa osastoa.  
Sunnuntaina suuntasin yövuoroon, mutta henkilökohtaisista syistä myöhästyin hieman. En ehtinyt kuulla ilta raporttia.

Sprinkleri sekä alla pohjakuva

Jauhesammutin

Viikko 6:                                                            28.9.2014

Eli yön pikkutunteina kiersin kahden yökön kanssa, ja vastuullamme oli koko talon asukkaat, eli 58 henkeä. Yö sujui hyvin eikä ollut mitään akuuttia. Hälytyksiä puhelimeen tuli pariin kertaan, mutta nekin olivat vahinkohälytyksiä. Jaoimme yön aikana lääkkeitä sekä keskustelimme kaikenlaisista asioista. Haasteita yössä oli se, kun yritti pysyä hereillä aamulla juuri ennen raporttia, vaikka yöhön olin valmistautunut päiväunilla. Minä pidin aamuraportin aamuvuorolle, ja siinä jännitti se, että muistaako sanoa joka osastosta ne asiat mitä pitää, joten tein itselleni muistilapun yön tapahtumista. 

Tiistai olikin vapaa päivä ja sehän meni nukkumiseen, kuntosalilla käymiseen ja tehtävien tekemiseen. Keskiviikkona olin iltavuoron palkallisena, ja oli mukavaa välillä olla oikeasti työparina, eikä kolmantena häärääjänä. On se vain eri olla opiskelijana kuin työparina töissä.

Keskiviikko hurahti Hämeenlinnan reissussa, kun matkasimme muutaman luokkakaverin kanssa sinne Kiltakoulujen järjestämään tapahtumaan. Meidän koulummekin on liittynyt vastikään Kiltakouluhin ja oma nimikin on jo; Hoitajakilta Original Ikaalinen-Virrat.
Tilaisuudessa näimme uusia työtapoja, kuten videiden kautta opiskelua, Prezi-ohjelma oli mielestäni mielenkiintoisin ja hyödyllisin, kun ajattelee mihin voisin sitä itse hyödyntää.

Perjantaina olin sairaslomalla, ilmoitin työpaikalle, sekä lauantaina sitten ohjaavalle opettajalle ja työyksikön esimiehelle.

Lauantaina olin aamuvuorossa, ja toimintaa kyllä riitti. Päivällä sattui eräälle mummulle tapaturma, jossa oli mukana kyseinen mummu sekä kaksi hoitajaa. Olin juuri tullut yhden asukkaan kanssa pesulta, menimme asukkaan huoneeseen laittamaan häntä kuntoon, laitoin hänelle papiljotit päähän ja yhtäkkiä kuulin kuinka jostain päin osastoa huudettiin minun nimeäni, ja -"tule auttamaan äkkiä!" Heti kun sain selville mistäpäin osastoa huuto kuului, lähdin juoksemaan paikalle niin nopeasti kuin ikinä pystyin. Pääsin paikalle ja hoitaja ja asukas makaavat lattialla asukas mahallaan, ja jostain tuli verta. Tilanne meni niin nopeasti etten edes muista mitä seuraavaksi teimme. Minä ja toinen hoitaja käänsimme asukkaan jollakin lailla niin että saimme hänet istumaan lattialle. Samalla kun toinen hoitaja piti asukasta tuettuna istumassa, kolmas hoitaja haki nostoliinan ja nosturin ja minä vuotokohdan löytäessäni aloin painamaan vuotavaa kohtaa, jotta saataisiin vuoto tyrehdytettyä.
Asukas saatiin nosturin avulla ylös, ja veimme hänet sängylle, jossa tutkimme tuliko muita vammoja kuin vuotokohta, minkä jo huomasimme. Muutama muukin kohta hänellä oli kipeä muttei päällepäin näkynyt mitään. Hoitaja otti haavanhoito tarvikkeita, ja minä avustin häntä haavan paketoimisessa.

Myöhemmin viikolla jäi mieleeni asukkaan katse ja sanat; -"Miksi aina minulle sattuu ja tapahtuu?!"
Seuraavan kerran kun menin töihin ja lähdin hakemaan asukasta syömään, kerroin asukkaalle, että mietin eräänä iltana kotona häntä ja sitä mitä tapahtui. Keskustelimme hetken aikaa, ja hänellä nousi ihan kyyneleet silmiin, kun kävimme asiaa ja hänen tuntemuksiaan tapahtuneesta läpi. Halusin jutella asiasta asukkaan kanssa, koska minulle jäi olo, että kaikki ei tullut ihan selvitettyä. Kun saimme asian käsiteltyä, olimme asukkaan kanssa molemmat sitä mieltä että tästä on hyvä jatkaa. Tapahtuneesta ei jäänyt hänelle paha mieli, sillä hän sanoi, että auttoi kovasti kun minulla oli aikaa jutella asiasta hänen kanssaan. Ja päivän jälkeen minulle tuli hyvä mieli siitä, että tein työni hyvin auttaessani asukasta käymään tilanne läpi, sekä kertomaan omista ajatuksistaan.

Lääkedosetti

Viikko 7:                                                 3.10.2014

Olin maanantain ja tiistain aamuvuorossa, tein perushoitotyötä, sekä hieman omia tehtäviä. Keskiviikkona olin iltavuorossa ja mittailin verensokeria sekä kirjasin illalla päivän kohokohdat. Kyllä hoitotyö vaan on niin mun juttu. Se, että työskentelenkö vanhusten parissa valmistuttuani, ei ole vielä selvää. Kiinnostusta olisi kyllä työskennellä eri ikäryhmien tai eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa, kuten lasten ja nuorten, nuorten aikuisten yms.
Mutta se jää nähtäväksi mistä saan töitä. :)

Torstai ja perjantai meni koulunpenkkejä kuluttaessa, mutta haluan kertoa loistavasta opparista, jota saimme opponoida perjantaina!
Opinnäytetyön aihe oli "Vanhus yhteydessä läheisiinsä"
Opinnäytetyö herätti paljon ajatuksia siitä, miten paljon voisin omalla toiminnallani edistää vielä enemmän vanhuksen yhteydenpitoa läheisiinsä. Kun omainen soittaa, voi puhelimen antaa asukkaalle, jotta he saavat jutella halutessaan kahden kesken. Näin ei pelkästään välitetä terveisiä, vaan annetaan mahdollisuus pitää yhteyttä ja kommunikoida omaisten kanssa.
Oppari käsitteli myös aihetta, miten omainen voi olla länsä hoidossa, ja mikä on omaisen rooli. Omainen saa halutessaan osallistua hoitoon niin paljon kuin itse haluaa. Omaisilla ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeeksi tietoa siitä, miten he voisivat olla enemmän läsnä hoidossa, joten tästä tärkeästä aiheesta olisi hyvä saada tietoutta myöskin omaisille, sekä samalla muistuttaa aiheesta hoitajia.

Täältä löytyy opinnäytetyö, jonka esityksen kuulimme perjantaina!

Verensokerinmittaus välineet

Viikko 8:                                     6.10.2014

Maanatai työvuoro alkoi raportilla ja raportin jälkeen menimmekin jo arviointikeskusteluun klo:14.

Keskustelua käytiin paljon ja asiat mitkä mieltä painoivat, saatiin selvitettyä ja ne sai jättää taakseen. Arviointi meni hyvin ja jaksosta tuli suoritettu merkintä! :P Loppuilta meni normaalisti arkiaskareissa ja muussa touhussa.

Tiistai on toivoa täynnä! Ja niin käynnistyi myös viimeinen työvuoroni osastolla. Mennessäni töihin, kiikutin osaston keittiöön vastapaistetun mutakakun ja vaniljajäätelöä sen kylkeen. Kyllä kelpasi sitä syöden ja kahvia juoden muistella tätä pitkää jaksoani talossa. Myös naapuriosaston väki kävi herkuttelemassa kun kutsu kävi. 

Pian jo lähdinkin mukaan lääkärinkierrolle. Siellä oli reseptien uusimista sekä kävimme myös juttelemassa erään mummun kanssa, haluaako hän lähteä lisätutkimuksiin. Oli hienoa kuultavaa kuinka laajasti lääkäri osasi perustella tutkimuksen kannattavuutta, sekä kuvasi hyvin toimenpiteen kulun.

Mielenkiintoisin asia kierrolla oli jonkin patin poisto asiakkaan leuasta. Ensin puudutettiin ....

Oma asukas

Oma asukkaani on 77-vuotias mies, jolla on monia perussairauksia. On muuttanut osasto Lehmukseen maaliskuussa 2013. Luonteeltaan hän on iloinen ja positiivinen, välillä äkkipikainen tai jopa aggressiivinen, hyvin kiitollinen varsinkin saamastaan hoidosta. Seurallinen ja sosiaalinen mies on myös ahkera seuraamaan uutisia lehdistä ja tv:stä. Hänellä on hyvin vaihteleva vireystaso, joka voi mielestäni johtua myöskin verensokerista. Kova syömään ja keskustelemaan. Lähin omainen on sisko.

Perussairaudet:

• Vasemmanpuoleinen hemioireisto 
• Moninivelrikko
• prostata hyberplasia
• B-12 vitamiinin puutos
• RR-tauti
• insuliinihoitoinen diabetes 

Haastateltuani hoitajia sain ylös että nämä perussairaudet vaikuttavat hoitajien mielestä hänen toimintakykyynsä lievinä nielemisongelmina, tasapainon heikentymisenä, virtsan kulun  sekä liikkumisen vaikeutena. 

Haastattelin Omaa asukastani ja sain selville tällaista:

• Pitää syömisestä, lehtien lukemisesta, fysioterapiasta, ulkoilmasta, juttelemisesta, tv:n katselemisesta.
• Lapsuuden perheeseen kuului äiti isä ja sisko. Varttui hyvässä kodissa.
• Aikuisuudessa ei omaa perhettä. Sisko ja hänen lapsensa tärkeitä. Asui aikuisuuden lapsuudenkodissaan.
• Oli ammatiltaan maanviljelijä.
• Harrasti ampumista, rapujen pyyntiä sekä kalastusta.
• Lapsuuden ja aikuisuuden lempiruoka on perunoita ja soosia. 
• Suomi oli hänen  
• lapsuudessaan hyvinvointivaltio, joka kylällä oli oma kauppa ja koulu. 
• työikäisenä Suomi oli jo kehittynyt paljon. Pienet maatilat alkoivat vähenemään.
• Asunut ikänsä maalla ja tehnyt omakotitaloon kuuluvia hommia; lämmitys, lihakarjan hoito, peltotyöt.
• On ollut kirkkovaltuustossa päättämässä seurakunnan asioista, sekä ollut aktiivinen äänestämään vaaleissa.
• Oma asenne elämään: tyytyväisyys siihen mitä on.
• Tykkää asua Toivolansaarikodissa. Haluaisi jutella edunvalvojansa kanssa asioistaan.
• Kuolema pelottaa vähän, mutta sanoo eläneensä hyvän elämän. Ei saa elvyttää.

Toimintakyky:

• MMSE (Mini-Mental State Examination) testin pisteet 17/30.  Testin mukaan  24 pistettä tai sitä vähemmän merkitsee yleensä poikkeavaa älyllistä toimintakykyä.
• Fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia voimavaroja hänellä ovat positiivisuus, avustettuna kykenee esim. nousemaan sängystä sekä pääsee liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla potkuttelemalla, näkö sekä osaa sanoa mielipiteensä.
• Toimintakyvyn vajeita ovat vasemmanpuolen hemioireisto sekä moninivelrikko, jotka vaikuttavat olennaisesti hänen liikkumiskykyynsä. Kuulo on hieman heikko. Kävelykyky ei ole palautunut, askeleiden ottaminen haasteellista.
• Kuntouttavalla työotteella voidaan jumpata häntä, sekä ehkä saada kävelykykyä palautumaan. Hän harjoittaa hienomotorisia taitojaan kääntämällä lehden sivuja ja käyttämällä kaukosäädintä. kuntouttavaa on myös pyörätuolilla potkuttelu itsenäisesti.
• Toimintakyvyn edistämiseksi; Hän saa näillä näkymin kuulokojeen, edelleen jatketaan hänen kanssaan  ylösnousu harjoituksia sekä askeleiden ottamista, hänellä käy myös kaksi kertaa viikossa fysioterapeutti. Tavoitteena kuntoutumiselle voisi olla että hän pärjäisi vessassa käydessä yhden hoitajan avustamana. Innostetaan hänet lähtemään yhä enemmän viriketoimintaan sekä muutenkin liikkumaan osastolla.
• Hänellä on käytössä apuvälineinä pyörätuoli, geriatrinen tuoli sekä rollaattori tai puukelkka, silmälasit sekä pyörölevy. Niiden avulla hänen arkensa helpottuu ja samalla hoitajien työ. Esim. rollaattorin avulla hänen on helpompi pitää tasapainonsa, eikä hoitajien tarvitse tukea häntä niin paljoa.
• Hän tarvitsee paljon sanallista ohjausta ja myöskin fyysistä näyttämistä ja viittomista. Apua tarvitsee lähes kaikissa siirtymisissä, itsenäisesti pääsee liikkumaan vain pyörätuolin avustuksella.
• Suunnitelma toimintakyvyn ylläpitämiseksi: Sovitaan hänen kanssaan, miten häntä aletaan kuntouttaa, ja toteutetaan kuntoutusta tietoisesti. Suunnitelma kirjataan ylös ja annetaan tiedoksi kaikille osaston työtekijöille. 

Kipupotilaan hoitotyö: Tämän tehtävän tavoitteena on palauttaa mieleen mitä kipu tarkoittaa, tiedän millaista kipua on olemassa, miten kipupotilasta tutkitaan ja hoidetaan. Sekä kuinka lähihoitajana voin kokonaisvaltaisesti auttaa, tukea ja hoitaa kohtaamaani kipupotilasta. 

Kipukokemus syntyy aivoissa, kun elimistön hermopäätteet välittää tiedon aivoille. Kipu on täysin subjektiivinen eli ihmisen omakohtainen kokemus, jota ei voi objektiivisesti mitata.

Kipukokemukseen vaikuttaa olennaisesti asiakkaan oma kipuhistoria sekä yksilöllinen kivun sietokyky. Kipukynnystä madaltaa esimerkiksi pelko, jännitys tai masennus.

Kipu johtuu fyysisistä kliinisesti todettavista vammoista, viskeraalinen kipu, eli sisäelinkipu joka on vaikeasti paikannettavissa. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua ja taas idiopaattiseen kipuun ei ole mitään elimellistä syytä.

Akuuttikipu on äkillistä ja lyhytaikaista, kun taas krooninen kipu on pitkäaikaista. Kipua pidetään kroonisena, kun se jatkuu kudosten tavallisen paranemisajan jälkeen.

Kipu heikentää päivittäistä toimintakykyä koska kivun takia liikkuminen saattaa vaikeutua sekä aiheuttaa tuskaa. Myös se että joutuu ajattelemaan kipua, on henkinen rasite, sillä hyvällä kivunhoidolla on mahdollisuus vapauttaa voimavaroja muuhun toimintaan, kuten harrastuksiin tai keskustelemiseen muiden kanssa. Kipua voi kokea monella eritavalla, ja siitä syystä se vaikuttaa eri ihmisten toimintakykyyn erilailla, se voi latistaa mielen tai saada aikaan uhoa ("tämähän ei minua lannista")

Ennen kuin kipua aletaan hoitamaan, on selvitettävä millaisesta kivusta on kyse. Havainnoimalla (sykettä, hengitystiheyttä ja -taajuutta, sekä verenpainetta) saa paljon selville, mutta on kysyttävä myös potilaan omia tuntemuksia ja näkemystä kivusta. Kivun arvioinnin tueksi voi tehdä yhdessä asiakkaan kanssa kipuanalyysi lomakeen, jonka avulla saa paremman käsityksen kivun laadusta.

Kipu pitää muistaa aina kirjata, sekä miten on hoidettu ja arvio siitä miten se auttoi.

Kipupotilasta hoidetaan parhain mahdollisin keinoin. Hoitotyönkeinoja:

• kivun poistaminen tai ainakin lievittäminen lääkkeillä (esim. Panadol tai Voltaren) 
• lähellä ja läsnä oleminen, aktiivinen kuuntelu, lohduttaminen, rauhoittaminen, rohkaiseminen ja koskettaminen
• rentoutumisen ohjaaminen
• asentohoito
• ympäristön rauhallisuus, valaistus, sopiva lämpötila
• musiikki, kirjat, elokuvat
• huumori

Oma asukkaallani on kipulääkitys kohdallaan, sillä hän sairastaa moninivelrikkoa, mutta hän ei ole valitellut kivuista ainakaan minun kuullen. 

Lääkkeettömästi häntä hoidetaan mm. rasvaamalla ihoa, sillä se on kuiva ja kutiava. Asentohoito, silloin kun on sängyssä.

Kuten alla olevasta lääkelistasta näkyy, omalla asukkaallani menee Panacod 2tabl/vrk, Panadol Forte 1g 1tabl/vrk ja Levozin 25mg 1/2-1tabl/vrk (vähentää myös aggressiivisuutta) 

Hänellä menee mielestäni aika paljon kipulääkkeitä, mutta ne ovat myös tarpeen.

 

 Lääkkeet:

Tarvittaessa annettavat:	Levolac 670mg/ml Temesta 1mg Atarax 25mg	15.30mlx1 ½ x 1-2 ½-1 x 1-2	Vatsan toimintaan → Panacod kovettaa vatsaa Ahdistuneisuuden lyhytaikaiseen lievitykseen ja hoitoon. Rentouttava. Ihon kutinaan.
Jatkuvat:	Levemir Flexpen 100U/ml Actos 15mg Januvia 100mg Betolvex 1mg Bisoprolol Actavis 5mg Amlodipin Orion 5mg Losatrix Comp 100mg/25mg Proscar 5mg Panacod Panadol Forte 1g Levozin 25mg	88ky 1x1 1x1 1x1 1x1 1x1 1/2x1 1x1 1x2 1x1 1/2x1-2	Diabetes 2. hoitoon Verensokerin säätelyyn Alentaa verensokeria B-12 vitamiini kohonneen verenpaineen hoitoon kohonneen verenpaineen hoitoon kohonneen verenpaineen hoitoon Eturauhasen liikakasvun oireiden helpottamiseen kivun lievitys Kipu ja kuumetilojen lievitys Vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa lievittää psykoosin oireita vähentää aggressiivisuutta rauhoittaa tuo unen voidaan käyttää vaikeiden kipujen hoitoon

Asukkaallani ei ole haasteita lääkkeenotossa suun kautta, kaikki lääkkeet menee hyvin alas.
Lääkkeet vaikuttaa asukkaaseen hyvin, on vain hyvin harvoin aggressiivinen, vatsa toimii pääsääntöisesti säännöllisesti sekä virtsaa erittyy normaalisti. Diabeksen hoidossa on huomattu että verensokeri on aika alhainen ollut välillä kun on mitattu, mutta lääkärin mukaan se on hyvällä tasolla.
En ole huomannut asukkaan lääkkeissä muuta sivuvaikutusta kuin sen, että Panacod kovettaa vatsaa, joten sen hoitamiseen asukkaalla menee Levolac.

Tietoa sairauksista:

Nivelrikkoa sairastavan kädet

Moninivelrikko: (nivelrikko=artroosi)

Sairaus on vaikea elämää haittaava sairaus. Tuottaa suuria kustannuksia iäkkäiden ihmisten liikuntakyvyttömyyden vuoksi.

Se syntyy nivelten pintaa peittävän sileän ruston alkaessa rappeutua, elimistö alkaa kasvattaa lisää luuta ruston vireen ja alle. Ulospäin nähdään nivelrikolle ominaisia kovia ja ryhmyisiä niveliä, joiden liikerata on alentunut.

Altistavia tekijöitä ovat perinnöllisyys, raskas työ, niveliä kuormittava urheilu, ylipaino, nivelten vammat ja tulehdukset. Sormissa ja varpaissa nivelrikkoon ei tavallisesti muuta syytä kuin perinnöllisyys.

Ihmisen yleisin nivelsairaus, suurimmat terveydelliset ja taloudelliset haitat aiheutuvat polven ja lonkan nivelrikosta.

Suomessa tehdään vuosittain tuhansia lonkan ja polven tekonivel leikkauksia, joten myös hoito on verraten kallista.

Oireena kipu, joka on pahinta levon jälkeen liikkeelle lähdettäessä. Sairauden edetessä nivelten liikerata pienenee.
Sairaus pahenee hitaasti vuosien mittaan.
Moninivelrikkoa hoidetaan joskus virheellisesti kihtinä, tai jopa nivelreumana.

Kipulääkkeenä käytetään ensisijaisesti parasetamolia, tarvittaessa voidaan turvautua myös tulehduskipulääkkeisiin. Jos nivel on ärtynyt ja turvonnut, voi lääkäri ruiskuttaa niveleen kortisonivalmistetta.
Tekonivelleikkaukset ovat myös oiva apu nivelrikon hoidossa.

Lääkäri tekee diagnoosin oireiden, oman tutkimuksen mukaan ja röntgenkuvien perusteella, sekä tekee reseptin tai lähetteen eteenpäin sen perusteella.
Nivelrikkoa ei voi parantaa.

Sairauden etenemistä seurataan itsenäisesti. Jos lääkitys ei tunnu oleva kohdillaan, tai on kipuja niin sitten yhteys lääkäriin.

• Sairaus vaikuttaa ennenkaikkea fyysiseen toimintakykyyn liikkumisen vaikeutumisena, sekä siten että joutuu erityisesti verryttelemään ja tekemään jokapäivä työtä nivelten toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
• Henkisesti vaikuttaa mielialaan, kun sairastaminen on aina rankkaa. Se että jokapäiväisessä elämässä huomaa toimintakykynsä heikkenevbän kun nivelet eivät toimi yhtä vetreästi kuin ennen.
• Sosiaalisesti vaikuttaa että esim. jos liikkuminen on kovasti vaikeutunut, ei välttämättä pääse osallistumaan sosiaalisiin tapahtumiin, vaikka haluaisikin. 

Oma asukas on sopeutunut sairauteen hyvin, ei usein puhu sairauksistaan ellei kysytä.
Hoitajalta sairaus vaatii tarkkaa havainnointia, jos on kivulias niin saa tarvittaessa tietenkin lisää särkylääkettä.

Prostata hyberplasia: (eturauhasen liikakasvu)

Eturauhasen liikakasvusta kärsivälle aihe voi olla aika arka, eikä siitä välttämättä haluta puhua. Sairauden laadusta riippuen se vaikuttaa enemmän tai vähemmän elämään ja sen laatuun.

Eturauhasen liikakasvu on normaalia ikääntymiseen liittyvää elimistön muutosta, joka on todettavissa 80%:lla yli 60 vuotiaista miehistä. Näistä  n. 40% kärsii liikakasvun aiheuttamista oireista. Sairaus haittaa rakon toimintaa ja virtsan eritystä, koska eturauhasen kasvaessa  virtsaputki ahtautuu. Lisäksi kasvu vaikuttaa virtsarakon kaulan ja lihaksiston toimintaan.

Altistavia tekijöitä ovat ikä ja perinnöllisyys. On myös tutkittu, että jos miessukupuolihormonien tuotanto on vähentynyt, liikakasvun riski on normaalia pienempi.

Virtsan kerääntymisongelmat ilmenevät tiheentyneenä virtsaamisen tarpeena ja tämän takia yöherätyksinä, virtsaamispakkona sekä pahimmillaan pidätyskyvyn häiriönä.

Tyhjennysoireena yleisin on virtsan tulon viipyminen, suihkun heikentyminen ja tunne ettei rakko tyhjene kunnolla.

Oireita voivat pahentaa stressi, kylmettyminen sekä alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käyttö.

Tutkimusten ja hoidon tarve määräytyy oireiden mukaan ja yleensä apuvälineenä käytetäänkin oirekyselyä.
Lääkäri tutkii tunnustelemalla eturauhasta peräsuolen kautta sekä mahdollisesti täydentävillä virtsa- ja kaikututkimuksilla.

Hoitona on joko lääkehoito tai eturauhasen höyläys.

Jos virtsaamisoireet kehittyvät nopeasti (muutamassa kuukaudessa) tai nuorella iällä (alle 50v.) tai oireisiin liittyy verivirtsaisuutta, on syytä sulkea pois tutkimuksin eturauhassyövän mahsollisuus.

Sairauden etenemistä seurataan itse potilaan toimesta, sekä kontrollikäynneillä.

• Sairaus vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn virtsaus vaikeuksina, sekä mahdollisesti yöheräilyjen seuraksena väsymyksenä.
• Psyykkisesti saattaa olla rankkaa kun niin normaali elintoiminto onkin hankala ja se vaivaa jokapäiväisessä elämässä. Sairaus saattaa olla stressaava.
• Sosiaalisiin tapahtumiin voi olla vaikea lähteä, jos on ongelmia pidätyskyvyn kanssa. Joten henkilö itse voi ajatella että hänet jollakin lailla leimataan sairautensa takia. Eli selvä sosiaalinen haitta.

Sairaus vaatii hoitjalta ymmärrystä esimerkiksi kun viedään asukas vessaan, voi mennä aikaa ennen kuin hän saa pissan tulemaan.

RR-tauti:

Sairaus on vakava terveydellinen haitta, joka voi hoitamattomana äityä todella pahaksi ja johtaa vakavampiin sairauksiin.

Suurin osa kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista, mutta syynä voi olla myös perinnöllisyys.
Asiat, jotka vaikuttavat omaan verenpaineeseen ovat:

• tupakointi
• lihavuus, etenkin keskivartalolihavuus
• suolan käyttö
• lakritsituotteiden käyttö
• liikunta
• tulehduskipulääkkeiden käyttö
• hormonien käyttö (esim. e-pillerit, vaihdevuosien hormonihoito)
• alkoholin käyttö
• stressi

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa, eli sekundaarista verenpaineen nousua.

Oireita erittäin korkean verenpaineen takia ovat mm. huimaus tai päänsärky. Usein kuitenkin korkea verenpaine huomataan vasta sitä mitattaessa ilman fyysisiä oireita.

Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelmään jatkuvasti normaalia enemmän. Tästä seurauksena sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy. Sydämen väsymys johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Myös valtimot ovat sydämen tavoin jatkuvan rasituksen alla. Ajan mittaan voi ilmetä valtimotauti, josta voi kehittyä aivohalvaus tai sydäninfarkti.

Kohonnut verenpaine todetaan seuraamalla sitä säännöllisesti riittävän pitkään, 3-6kk, ellei arvot ole niin korkeat, että tarvitaan kiireellistä hoitoa.
Tutkimuksien tarkoituksena on selvittää, onko verenpaine aiheuttanut vauriota sydämelle tai verenkierto elimistölle, ja sulkea pois muut verenpaineen kohoamista aiheuttavat sairaudet.

Perustutkimuksiin kuuluu:

• anamneesi;
•  sukuanamneesi (vanhemmat, sisarukset)
• elintavat
• ravinto, erityisesti suolan käyttö, rasvojen tyyppi, vihannesten ja hedelmien käyttö, lakritsiuutetta sisältävät tuotteet
• paino
• liikunta
• alkoholin käyttö 
• tupakointi
• huumausaineet
• muut sairaudet, esim. sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, munuaissairaudet tai -vaurio
• taudin kulku (alku, eteneminen, vaikeusaste)
• lääkkeiden käyttö
• kuormittavat psyykkiset ja sosiaaliset tekijät

• kliininen tutkimus;
• inspektio eli tarkastelu (mm. jalkojen turvotus)
• palpaatio eli tunnustelu (valtimot ja vatsa)
• auskultaatio eli kuuntelu (sydän, keuhkot, valtimosuhinat)
• silmänpohjat
• paino, pituus, BMI, vyötärön ympärysmitta
• verenpaineen mittaus makuulla ja seisten, vuorokausi rekisteröinti

• laboratoriotutkimukset;
• verikokeet

• kuvantamistutkimukset;
• EKG
• thorax- röntgenkuvaus
• sydämen ja munuaisten ultraääni eli kaikututkimus

Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan:

• elintapamuutosten toteutumista
• lääkehoidon toteutumista
• hoidon siedettävyyttä
• tavoitteiden saavuttamista

Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat kohonneen verenpaineen hoitotaso, kohde-elinvauriot ja potilaan muut siaraudet.

• Fyysisesti RR-tauti saattaa näkyä huimauksena tai päänsärkynä. Hoidettuna ei mielestäni vaikuta fyysiseen toiminta kykyyn.
• Verenpainetauti ei mielestäni vaikuta sosiaaliseen tai psyykkiseen toimintakykyyn.

Sairaus vaatii hoitajalta tietämystä ihanteellisesta verenpaineesta, sekä siitä mikä kaikki siihen vaikuttaa. Asiakkaan motivointi ja ohjaus erittäin tärkeä osa lähihoitajan työtä.

Vasemman puoleinen hemioireisto: toispuoleinen halvaus eli Hemiplegia

Verisuonitukoksen tai veritulpan aiheuttamasta aivoverenkiertohäiriöstä (aivoinfarkti) johtuva paikallinen aivovaurio. Aivoinfarktin yleisin syy on aivovaltimon veritulppa, jonka syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti, ateroskleroosi.

Aivohalvaukseen sairastuu Suomessa n. 14 000 henkeä vuosittain. Heistä neljäsosa on työikäisiä.

Kun aivovaurion takia jää täydellinen tai osittainen häiriö lihaksen, lihasryhmän tai kehonosan liiketoimintaan, kutsutaan sitä halvaukseksi. 

Jos halvaus on toispuolinen, sen nimitys on hemiplegia.

Apuvälineiden avulla monia halvauksen oireita voidaan kompensoida tai helpottaa. Paras apuvälinen on yksinkertainen ja helppo käyttää.

Sydän- ja aivoinfarktin riskitekijöitä ovat:

• tupakointi
• suurentunut veren kolesterolipitoisuus
• kohonnut verenpaine

Elämäntavoilla voi vähentää huomattavasti aivohalvauksen vaaraa. Eli kohonneen verenpaineen ja  kolesteroliarvon alentamista ja hoitamista. Tupakoimattomuus, painon hallinta sekä riittävä liikunta ovat myös tärkeää aivoinfarktin ennaltaehkäisyssä, ja sitä kautta hemiplgian ehkäisyssä.

Aivoinfarktin oireet:

• toisen tai molempien raajojen toimintahäiriö
• puutumisia ja muita tuntohäiriöitä
• puheentuoton vaikeus

Oireita voivat olla myös:

• roikkuva suupieli
• näköhäiriöt tai kaksoiskuvat
• huimaus, sekavuus

Aivoverenvuodossa oirena:

• äkillinen voimakas päänsärky
• laaja toispuoleinen halvaus, jolloin tajunta usein heikkenee

Nykyään mahdollisuuksien mukaan potilaille annetaan aivoinfarktin liuotushoito, joka edellyttää välitöntä aivojen tietokonekerroskuvausta, muiden sairauksien ja kotilääkkeiden sekä kuvauslöydöksen perusteella ratkaistaan, sovelttuko hän liuotushoitoon.

Jos oireiden alkamisesta on kulunut enemmän kuin 4-5 tuntia, ei liuotushoidosta ole enää hyötyä.

Aivohalvauksen jälkeen kohonneen vernepaineen hoito on tärkeää.

Kuntoutus alkaa jo vuodeosastolla. Asiakkaan siirryttyä kotioloihin, käy hän edelleen kuntoutuksessa ja se jatkuu niin pitkään kun katsotan olevan tarpeellista.

Hemiplegian vaikutus toimintakykyyn riippuu paljon sairauden laadusta. Fyysisesti vaikuttaa liikkumiseen ja päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen.

Lähihoitajalta sairaus vaatii erityisesti kuntouttavaa työotetta. Ja aikaa että autetaan asiakasta päivittäisissä toiminnoissa.

B12-vitamiinin puutos:

Ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan vitamiineja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joten ne on saatava muualta, kuten ruokavaliosta tai auringosta.

Monet B-ryhmän vitamiinit liittyvät tiiviisti aineenvaihduntaan. Ne ovat välttämättömiä erityisesti hermoston normaalille toiminnalle.

Kun ihmisellä on esim. stressiä, B-ryhmän vitamiinien tarve lisääntyy.

Ikääntyvillä B12-vitamiinin puute on yleistä ja johtuu yleensä vitamiinien imeytymishäiriöstä.

Puutoksen kehittyminen vie aikaa, sillä elimistö varastoi B12-vitamiinia kudoksiin, kuten maksaan ja lihaksiin.

Ajan kuluessa ehtyneiden B12-vitamiinivarastojen vuoksi syntyneet puutkset voivat aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita.

Yleisimpiä syitä B12-vitamiinin puutokseen ovat:

• yksipuolinen ruokavalio
• lääkkeet kuten happosalpaajat ja metformiini-diabeteslääkitys
• sairaudet kuten keliakia ja Crohnin tauti

Puutosta voi ennaltaehkäistä ja hoitaa monipuolisen ruokavalion ja vitamiinilisien avulla.

Saantisuositukset:

• Aikuisille 2mikrog/vrk
• Lapsille ja nuorille 0,5-2mikrog/vrk
• Imettäville äideille 2,6mikrog/vrk

B12-vitamiinin puutos vaikuttaa toimintakykyyn hermoston oireina, esim. lihasheikkous, tunnon tai muistin häiriöinä, sekä anemiana (raudanpuute)

Sairaus todetaan verikokeista, joissa tutkitaan B12-vitamiini. Usein tarvitaan myös muita verikokeita.

Tutkimukset tehdään kiireellisenä, jos hemoglobiini on hyvin matala tai verikokeissa nähdään selviä muutoksia myös valkosolujen ja verihiutaleiden määrässä, jlloin voi herätä epäily pahanlaatuisesta veritaudista.

Sairaus vaatii hoitajalta tietämystä terveellisistä ruokavaliosta, sekä taitoa ohjata asiakas monipuolisiin ja terveellisiin elämäntapoihin.

Insuliinihoitoinen diebetes:

Diabetes eli sokeitauti on suomessa kaikkein yleisin umpirauhassairaus. Kohonnut verensokeri johtuu joko insuliinihormonin puutteesta, heikentyneestä vaikutuksesta elimistössä (insuliini resistanssi) tai molemmista.
 Diabetes lisää hoidettunakin kuolleisuutta, joka johtuu sairauden pitkäaikaisvaikutusten kehittymiseen ja etenemiseen, joten niiden ehkäiseminen hyvällä hoitotasapainolla ja terveyttä edistävillä elämäntavoilla on suositeltavaa.

Diabeteksen syntyyn on useita vaikuttavia tekijöitä, tärkeimmät kuitenkin ovat perinnöllinen alttius sairastua sekä elämäntavat.


Sairauden oireet:

• haavojen hidas paraneminen
• Hengitystieoireet; kuiva suu, pahanhajuinen hengitys, nopea hengitys
• korkea verenpaine
• masennus
• nefromania (munuaissairaus)
• neuropatia (ääreishermoston häiriö; kihelmöinti, polttelu, tunnottomuus)
• nälkä/ruokahaluttomuus
• oksentelu ja pahoinvointi
• silmäoireet; näön sumeneminen, silmänpohjan muutokset, retinopatia (verkkokalvosairaus)
• sydänoireet
• tajunnantason lasku tai tajuttomuus
• tulehdukset
• vatsakipu
• virtsaamisvaivat
• voimattomuus
• väsymys

Diabeteksen tunnistamiseksi mitataan veren sokeripitoisuus. Tutkittavalle voidaan tehdä myös sokerirasituskoe ja määrittää sokerihemoglobiinipitoisuus (HbA1c), joka suurenee pitkäaikaisessa hyperglykemiassa eli liian korkeassa verensokerissa. 

Kun diebetes on tunnistettu, voidaan erottaa tyypin 1 ja 2 diabetes toisistaan taudinkuvan tai C-peptidinäärityksen avulla. C-peptidi kertoo suoraan, kuinka paljon insuliinia on muodostunut.

Tyypin 2 diabetes voi olla oireeton ja tulee usein esille sattumalta esim. lääkärintarkastuksen yhteydessä. Oireeton diabetes etenee salakavalasti ja aiheuttaa lisäsairauksia, kuten verisuonitauteja ja hermoston toiminnan häiriöitä.

Hoidon perustana on aina terveellinen ruokavalio ja liikunta. Diabeetikolle suositellaan samankaltaista ruokavaliota kuin muullekkin väestölle:

• vähän kovaa rasvaa
• kohtuullisesti pehmeää rasvaa
• vähän suolaa
• runsaasti kuituja

Varsinkin kakkostyypin diabeteksen hoidossa liikunnalla on suuri merkitys, sillä liikunta lisää insuliini herkkyyttä, pienentää paastoverensokeria sekä alentaa verenpainetta.

Hoitotavoitteet ovat yksilöllisiä, mutta hoidon yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

• omissa mittauksissa paastoarvo alle 7mmol/l, kaksi tuntia ruuan jälkeen 8-10mmol/l.
• HbA1c (ns. pitkäsokeri) lääkehoidon aikana alle 6,5-7,5% riippuen lääkityksestä ja taudinkuvasta
• LDL-kolesterolia alle 2,5mmol/l
• verenpaine tasolla 140/80 mmHg
• säännöllinen liikunta
• tupakoimattomuus
• painon hallinta
• alkoholin kohtuukäyttö

Verensokerin omaseurantaan diabeetikko saa verensokerimittarin, -liuskat ja lansetit terveyskeskuksesta tai Diabeteshoitajalta. Omaseuranta on tärkeä osa hoidon määrittämistä.

• Ateriapari mittaus: ennen ateriaa ja kaksi tuntia aterian jälkeen
• Yöpari mittaus: nukkumaan mennessä ja seuraavana aamuna

Sairauden etenemistä seurataan omalääkärin ja diebeteshoitajan toimesta 3-6kk välein, jos sairaus pysyy hyvin hallinnassa. Huonossa tasapainossa olevaa diabetesta seurataan 1-4 kk:n välein.

Seurantakäynnillä käydään läpi omahoitoa, mitataan HbA1c, keskustellaan liikuntatottumuksista ja elintavoista. Punnitaan myös paino ja tarvittaessa käydään läpi pistospaikat.

Vuosittain tehdään kattavampi tarkastus:

• verikokeet
• virtsanäyte
• jalkojen kunto
• hampaiden tila

1-3 vuoden välein:

• maksa-arvot (ALAT)
• verenrasva-arvot (lipidit)
• silmänpohjan kuvaus
• aikuisilta sydänfilmi (EKG)

Diabeteksen vaikutus toimintakykyyn on epäselvä. Korkea verensokeripitoisuus saattaa johtaa lihaksiston jatkuvaan tulehdukseen ja sitä kautta vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn.

Sairauteen liittyy usein myös muut metaboliseen sairauteen kuuluvat vaivat, kuten ylipaino, korkea verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.

Diabetekseen liittyvien muiden sairauksien oireet kuten silmävauriot, liikuntavaivat ja verisuoniin kohdistuvat jälkitaudit, taas vaikuttavat toimintakykyyn riippuen sairauden laadusta.

Oma asukkaani on sopeutunut hyvin sairauteen. Hän muistaa aina paljonko insuliinia pistetään, ja kertoo sen aina ennen pistämistä. Verensokeria mitattaessa on tärkeää että kertoo hänelle paljonko mittari näytti. Näin hän itse on ajantasalla omasta terveydentilastaan ja osallistuu itse omalla tavallaan hoitoon.

Lähihoitajan pitää tuntea sairaus, ja tunnistaa erilaiset oireet. Oikeaoppinen insuliini pistäminen ja verensokerin mittaus, ovat tärkeitä "temppuja" diabeteksen hoidossa.

Lähihoitajan tehtävä on ohjata ja kannustaa asiakasta terveellisiin elämäntapoihin, auttaa ja opettaa valmistamaan terveellistä ja monipuolista ruokaa. Tukee sairauden hallinnassa ja auttaa asiakasta ymmärtämään mistä sairaus johtuu ja miten oireita helpotetaan.