Kotihoidon tiimin piiriin kuuluu pääasiassa vanhuksia joiden toimintakyky on alentunut joko iän tai sairauksien myötä. Asiakkaita on oman tiimini piirissä yhteensä noin 30 asiakasta. Kotonaan asustelee kaikenkuntoisia ja ikäisiä sekä monisairaita asiakkaita. Monilla on omia tapoja, joiden opetteluun minulla taitaa mennä hetki, joten teen asukkaiden kanssa semmosia juttuja mitä osaan ja katselen ja opin sitten miten heidän kanssaan tulee toimia.
Omia tavoitteitani jaksolle ovat:
- oppia valmistelemaan, avustamaan ja tekemään erilaisia hoitotoimenpiteitä kuten: haavanhoitoja, katetrointeja, letkuruokintaa, tehostettua suun ja jalkojen hoitoa, avanteita ja pieniä kirurgisia toimenpiteitä, sekä tutkimuksia kuten EKG ja suoniverinäytteen otto.
Viikko 1: 28.10.2014
Maanantaina ensimmäisenä päivänä kävelin töihin, ja matkalla pyörittelin jos minkälaista ajatusta tulevasta jaksosta, ja tietty jännitin miten ensimmäiset päivät sujuu, ja miten ohjaajat ottaa minut vastaan. Päästyäni työpaikalle, huomasin että olihan siellä paljon tuttuja kasvoja ja ohjaajakin oli hymyissä suin minua vastassa. :)
Aamulla kävimme läpi monia käytännön asioita, ja virkistimme minun muistia käytännöistä esim. avainten kanssa ja käytiin läpi henkilökunnantilat sekä osa perehdytyslistan asioista.
Päivä oli mukava ja aika leppoinen, sillä ei ollut kovin montaa käytävää paikkaa. Sen ansiosta saimmekin ohjaajani kanssa paljon puhuttua koulujuttuja ja muita tärkeitä asioita.
Mittasin verensokeria ja pistin insuliinia, se olikin tuttua puuhaa. Haavanhoitoakin tuli katsottua, ja varastossa olikin kauhea määrä erilaisia haavanhoitovälineitä, osa tuotteiden nimistä oli ihan uusia, osa jonkin verran tuttuja.
Tiistai aamuna olinkin heti toisen ohjaajani kanssa vuorossa, ja oli tosi kiva päivä.
Jälleen vastaanotto oli hyvä ja tuntuikin että olin odotettu töihin, eikä niin että: "taas tulee opiskelija, plääh". Mielestäni oli todella rentouttavaa kun sain heti toiminnastani palautetta, ja se että palaute oli hyvää, nosti heti itseluottamusta sillä pitkästä aikaa on "vieraalla maalla" kun kotihoidon puoli on kuitenkin niin eri maailmansa kun vertaan sitä tehostetun palveluasumisen paikkoihin.
Vaikka nyt on kaksi työpäivää takana, voin sanoa että kotihoito kiinnostaa tällä hetkellä niin paljon!
Voisin jo kuvitella itseni kulkemaan päivät pitkät eri asiakkaiden luona, ja tehdä työtä joka on niin motivoivaa ja ainakin tähän mennessä kaikki asiakkaat ovat olleet niin kiitollisia ja ihania!
Pääsin myös tilastoimaan ja kirjaamaan Efficaan. Aluksi oli ihan outoa kirjata kaikki koneelle, mutta kyllä kai sen nopeasti oppii. Työilmapiiri on todella avoin ja kaikkien kanssa tulee niin hyvin juttuun, että tässä työpaikassa on oikeasti ihanaa tulla töihin ja työnteko ei tunnu niin raskaalta kun työporukan kanssa jaetaan kaikki työasiat sun muut. :)
Fiilis tällä hetkellä erittäin hyvä ellei täydellinen ;) Ohjaajat on ihan huippuja ja koko työporukka on heti ottanut minutkin työporukan yhdeksi jäseneksi.
Kiitos ei ole kirosana, joten kiitos Kotihoidon porukalle lämpimästä vastaanotosta, sekä myös muille, esim. Kotihoidonohjaajalle sekä Vanhuspalveluiden päällikölle.
Nyt kun taas sain innostuksen kirjotella niin tänään mietin paljon sitä miten ihmisen kohtaa, sillä ikinä asiakkaan kotiin mennessä ei tiedä mikä siellä odottaa, ja nyt kun en vielä asiakaskuntaa tunne kovin hyvin, elämänhistoria on pimennossa sillä kaikkia asioita ei heti saakkaan selville.
Lisäksi se että asiakas on aina yksilö, ja asiakkaan kotiin mennessä on huomioitava niin monia tekijöitä, sekä myös sitä miten asiakas selviää kotioloissa. Yksilöllisyys sekä sellainen kokonaiskuvan luominen jokaisen asiakkaan kodista ja voinnista on tärkeä taito. Kokonaiskuva palasi uudestaan mieleen kun kuuntelin Haloo Helsingin biisiä Vihaan kyllästynyt.
Biisissä lauletaan näin:
"Jos tuijotat vain yhtä puuta, koko metsä voi kadota.
Mut jos sä näet pelkän metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa."
Kappaleessa on hyvin sanottu, jos tuijottaa vain yhtä asiaa, voi kymmenen muuta yhtä tärkeää asiaa mennä ohi, ja toisaalta jos yrittää yhtäaikaa olla perillä kaikista asioista, ei paneudu yhteen asiaan niin hyvin kuin ehkä pitäsi.
Keskiviikko meni yhtä hienosti kuin aikaisemmatkin päivät. Kyseinen päivä erosi kuitenkin siinä muista päivistä että sain myös kokea sen, kun asiakkaalla on hieman huonompi päivä. Tilanne meni kuitenkin hyvin, kun osasin jättää asian omaan arvoonsa ja tein työni niinkuin omasta mielestäni oli paras. Siinä tilanteessa asiakkaan mielestä en osannut mitään tehdä oikein, ja ymmärsin heti että ei siinä minun toiminnassani ollut mitään vikaa, vaan asiakkaan piti vain purkaa omaa pahaa oloaan ja mieltään hoitajaan. Näitä sattuu joka työpaikassa, tietenkin kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä, mutta kotihoidossa se vielä korostuu kun työskennellään asiakkaan omassa rakkaassa kodissa. Siellä kun toimitaan niinkuin asiakas haluaa.
Torstai aamuna suuntasimme kohti Tampesteria, Sammonkadulla järjestettävään Pedatoriin. Pedatori on vähän niinkuin messut, joissa esiteltiin erilaisia oppimisen menetelmuä ja työvälineitä. Päivä oli mukava, pääsin kokeilemaan metsäkonesimulaattoria sekä näin kaikenlaisia juttuja,kuten eräiden opiskelijoiden värioppia, jossa he näyttivät miltä eri juomat näyttävät eri väristen papereiden päällä. Päivän ehdoton kohokohta oli, kun opettajamme kruunattiin Tredun Pedapositiivariksi, eli kunnianimen sai opettaja joka omalla työpanoksellaan ja työmenetelmillään on auttanut ja ohjannut oppilaita oppimisen iloihin.
Perjantaina suuntasimme koko koulun oppilaiden (siis niiden ketkä olivat koulussa) auttamaan 120 vuotisjuhlaan.
Meille kolmosille jaettiin jokaiselle omat ryhmät ykkös- ja kakkosluokkalaisista, joita me sitten osastolla ohjasimme, mitä tehdään ja miten.
Me puimme asukkaita juhlavaatteisiin, hiukset laitettiin hienoksi ja hajuvettäkn laitoimme niille jotka sitä halusivat.
Juhla onnistui hyvin kaikilta osin, juhlan järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä, paikkakortitkin oli askarreltu ja niihin kirjoitettu aina sen asukkaan nimi, kenen paikka oli. :) Lopuksi pääsimme itse myös maistamaan juhlaruokaa, ja oli kyllä sen arvoista. :)
Juhla onnistui hyvin kaikilta osin, juhlan järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä, paikkakortitkin oli askarreltu ja niihin kirjoitettu aina sen asukkaan nimi, kenen paikka oli. :) Lopuksi pääsimme itse myös maistamaan juhlaruokaa, ja oli kyllä sen arvoista. :)
Viikko 2: 4.11.2014
Toinen viikko aluillaan ja on tullut nyt ulkoiltuakin enemmän, koska minulla on viikon hoidossa tyttö kettuterrieri nimeltään Karkki. Aamuvuoroon mennessäkin pitää herätä normaalia aiemmin että ehtii käymään aamulla ulkona Karkin kanssa. Aikaisemmat aamuherätykset näkyvät ja tuntuvat, sillä väsy tulee paljon helpommin :D
Päivät menevät nopeasti ja usein kattookin jo kesken työpäivän kelloa ja huomaa että siinä menikin kolme tuntia niin että hujahti. Pakko sanoa että ohjaajilla on suuri merkitys siinä että päivät menevät ja sujuvat niin hyvin, sillä päivän mittaan tulee juteltua niin paljon kaikenlaisia työhön ja vapaa-aikaan liittyviä asioita.
Mietimme jo oma-asiakas tehtävään sopivia vaihtoehtoja ja nyt pitäisi kysyä asiakkaalta että sopiiko se hänelle.
Viikko 3:
Tällä viikolla sain pistää Klexanea, sekä olin tuetun asumisen yksikössä vuorossa ohjaajani kanssa. Näyttösuunnitelmaa en ole vieläkään aloittanut, mutta luulen sen käyvät helposti, nyt kun suurinpiirtein jo tiedän mitä tällä jaksolla aion näyttää.
Tällä viikolla oli myös aloituskeskustelu yhdessä molempien ohjaajieni sekä ohjaavan opettajan kanssa. Opettaja heitti ilmoille sellaisenkin lisähaasteen mulle, mikäli ohjaajat ovat sitä mieltä että pystyisin itsenäisesti suorittamaan kotikäyntejä. Siitä keskusteltiin ja sovittiin että josain kohtaa katsotaan sellaiset melko tutut asiakkaat, kenelle voisin tehdä itsenäisesti kotikäyntejä.
Itse innostuin asiasta aikas lailla, sillä se taas osoittaa sen että ohjaajat pystyvät minuun niin paljon luottamaan joten uskaltavat antaa minulle vastuuta ja tulee itselläkin varmempi olo kun konkreettisesti huomaan miten minuun luotetaan. Tottakai, luottoa pitäisikin tässä vaiheessa koulua ollakkin, koska valmistuminen on aivan nurkan takana. :)
Tällä viikolla oli myös aloituskeskustelu yhdessä molempien ohjaajieni sekä ohjaavan opettajan kanssa. Opettaja heitti ilmoille sellaisenkin lisähaasteen mulle, mikäli ohjaajat ovat sitä mieltä että pystyisin itsenäisesti suorittamaan kotikäyntejä. Siitä keskusteltiin ja sovittiin että josain kohtaa katsotaan sellaiset melko tutut asiakkaat, kenelle voisin tehdä itsenäisesti kotikäyntejä.
Itse innostuin asiasta aikas lailla, sillä se taas osoittaa sen että ohjaajat pystyvät minuun niin paljon luottamaan joten uskaltavat antaa minulle vastuuta ja tulee itselläkin varmempi olo kun konkreettisesti huomaan miten minuun luotetaan. Tottakai, luottoa pitäisikin tässä vaiheessa koulua ollakkin, koska valmistuminen on aivan nurkan takana. :)
Viikko 4:
Viikon työpäivät ovat hujahtaneet nopeasti, taas. Puhuimme ohjaajan kanssa, jos tekisin jollakin viikolla itsenäisesti kotikäntejä, odotan sitä innolla sekä kauhulla. On se kitenkin erilaista kun yksin menee ja ottaa vastuun tavallaan kaikesta. Mutta kyllä sekin siitä luonnistuu, ainakin uskon niin.
Lääkkeitä olen tällä viikolla jakanut dosetillisen, tukisiteitä laittanut sekä kaikenlaista perushommaa. Kiireisiä päiviäkin on matkan varrella ollut, joten haluaisin oppia miten ohjaajani osaavat olla näyttämättä kiirettä asiakkaille, vaikka kuinka kiire olisi.
Ainahan olisi mukavaa, että ehtisi oikeasti antaa aikaa asiakkaille, eikä vain hoitaa ns. pakollisia kuulumisten kyselyä yms.
Siihen liittyen voinkin nyt kertoa että olin tiistaina haastattelemassa oma asukas tehtävää varten erästä naispuolista asiakasta. Hänestä oli niin mukavaa kun nuoria tulee lähihoitajiksi, ja mielellään hän kertoi elämäntarinaansa, jotta saisin koulutehtäväni tehtyä. Häntä oli ensinnäkin todella mukavaa haastatella, sillä ei tarvinnut pelätä että jos tulee jokin arka aihe, sillä hänen elämänasenteensa oli niin mahtava! No siinä haastattelussahan vierähti kokonaiset kaksi tuntia, mutta sain aivan valtavasti materiaalia tehtävääni varten.
 |
| Tässä on suoniverinäytteenottoa varten tarvittavat välineet. |
Viikko 5 24.11.2014
Viikko lähti maanantaina käyntiin, kun pääsin kotisairaanhoidon matkaan. Päivän ohjelmaan kuului myös samanlaisia käyntejä, kuin olin jo aikaisemmin tottunutkin, mutta paljon opin yhden päivän aikana.
Ensin kävimme läpi miten kotisairaanhoidon päivät rakentuu, katsoimme asiakkaiden kotikäynneille tarvittavat hoitotarvikkeet mukaan.
Pääsin jo ottamaan suoniverinäytteitä eräältä mummulta kolme putkiloa, kävimme läpi sairaanhoitajan jonka kanssa kuljin koko päivän, että mitä mikäkin koe tarkoittaa ja miksi niitä arvoja seurataan. Marevan lääkityksestä ja INR- kokeista sain myös paljo uutta tietoa.
Pääsin hoitamaan diabeetikon jalan haavaa, joka oli siis syntynyt siitä syystä, että pikkuvarvas oli kuolleentunut ja se oli jouduttu amputoimaan. Alempana kuva ko. haavasta.
Seuraavaksi pääsin ensiksi jakamaan kahden viikon lääkejaot, joka olikin jo aika tuttua hommaa, uusia lääkkeitä tuli kylläkin vastaan. Sitten samalla asiakkaalla pääsin poistamaan ompeleita. Lääkäri oli laittanut ompeleet aika tiukalle ja työparinikin sanoi että voi olla vaikeaa harjoitella ensimmäistä kertaa ompeleiden poistoa kun ovat niin tiukassa. Hän näytti edellä ja kertoi vinkkejä miten homma hoituu, ja sitten sain kokeilla ja kun vauhtiin pääsin niin homma sujui todella hienosti, ainakin omasta mielestäni. Kävimme myös matkalla kyseisen asiakkaan luo keskustelua siitä miksi ompeleet poistetaan tietyllä tavalla sekä miksi ylipäätään ne tulee poistaa.
Päivään mahtui myös tietoa talon käytännöistä ja sain myös tutstua reseptikeskuksen käyttöön.
Sain osallistua kotisairanhoidon raporttiin ja se oli aikas samanlainen kuin olinkin jo aikasemmissa topeissa tottunut. Sain myös materiaalia näytteenottoa koskien, oli hyvin kattava paketti ja laitankin varmaan josai kohtaa siitäkin jotain kohtia, mitä se pitää sisällään.
Seuraavan työpäivänkin ohjelmaa suunniteltiin hieman ja huh, kyllä on päivän päätteksi puhki, mutta aivotyöskentelyhän on kuluttavaa puuhaa. Hyvillä mielin odotan mitä kotisairaanhoidolla on minulle opintojani ajatellen antaa, sillä tuntuu että yhden päivän aikana tuli jo niin paljon asiaa, että varmasti jotain saattoi unohtua. Noo, ne asiat tulee sitten mieleen kun sen aika on. Nyt pehkuihin ja jännäämään huomista päivää, sillä aamulla lähdetään autokoulunopettajan johdolla Nokian ajoharjoitteluradalle :P iiks!!
Tiistaina olin iltavuorossa kentällä Kutun jaksoni ohjaajan kanssa. Oli kivaa pitkästä aikaa oikein kunnolla vaihtaa kuulumisia ja tehdä yhdessä töitä. Tilastointia tuli päivän päätteeksi tehtyä, sekä omaisten lähettämää tietoa välitimme eteenpäin muulle työryhmälle. Ilta sujahti äkkiä ja oli mukavaa nähdä jälleen erilainen tapa tehdä tätä työtä.
Keskiviikko aamuna pomppasin tikkana ylös sängystä, kello oli puoli kahdeksan. Olimme sopineet että olen toimistolla varttia vaille kahdeksan aamulla. Joten arvaatte varmaan että oli hyvin pikanen lähtö aamulla. En ollut huomannut ottaa ksh:n puhelin numeroa, joten en pystynyt heille edes ilmoittamaan että olen myöhässä mutta tulossa kuitenkin, ja tasan kahdeksalta olinkin jo toimistolla. En tähän mennes ollut vielä niin nopeasti päässyt apostolin kyydillä töihin :D
Aamu lähti sitten kuitenkin käyntiin, ja lähdimme ohjaajan kanssa perhekotiin jakamaan lääkkeitä. Siellä oli paljon jaettavaa ja sain tehdä hyvin itsenäistä työtä. Sen käynnin jälkeen lähdimme katsomaan ja tekemään kahta erilasta haavanhoitoa sekä sain valvottuna pistää rokotteen.
Haavaa hoidettaessa täytyy huomata monia asioita, kuten sopiiko haavanhoitotuotteet, miten menetellään vaikkapa saako itse hoidettua, mitä haavanhoitovälineitä sinne kotiin pitää jättää vielä sekä sauna ja suihku asiat; pistetäänkö vedenpitäviä haavanhoitotuotteita, tarviiko tulla suihkun jälkeen esim. hoitamaan yms.
Rokotteen pisto oli aluksi hieman kertausta ja sain jälleen loistavaa ohjausta siihen liittyen. Pistin rokotteen olkavarteen, ensin katsottiin sopiva kohta, jonka jälkeen desinfioitiin pistokohta, venytettiin ihoa ja pistettiin ihon läpi. Sitten aspiroimalla varmistin ettei neula ole verisuonessa, ei ollut joten injisoin rokotteen hitaasti. Lopuksi vedin neulan reippaasti ja painoin pistokohtaa hetken puhtaalla tufferilla.
Torstaipäivä kului ohjaajani kanssa ottaessa verinäytteitä (P-TT-INR eli Marevan kokeita) sekä rokotin erään asikkaan influenssarokotteella. Jaoin myös lääkkeitä sekä hoidin apteekkiasioita
Perjantaina jatkoin torstain hommia, eli kävin tekemällä läpi koko Marevanhoidon prosessin verinäytteenotosta lääkärin määräämän uuden annosohjeen välittämiseen asiakkaan tai hoitajien tietoon.
 |
| Tässä hoitamani diabeetikon jalat. Vasemmalla on hetipian amputaation jälkeen otettu kuva ja oikealla alle kuukauden ajan hoidettuna samainen haava. Aika suuri muutos niin lyhyessä ajassa! |
Viikko 6:
Maanantai päivä starttasi jälleen, en voi millään uskoa että nyt on jo kuudes viikko työssäoppia. Asetin itselleni tavoitteen, että nyt alkuviikolla saisin näyttösuunnitelman valmiiksi ja palautettua.
Sen parissa saakin nyt sitten väkertää, mutta hiljaa hyvä tulee.
Pitäisi ilmeisesti alkaa kyselemään opelta että koska olisi mahdollista pitää arviointikeskustelu, jotta pystyisi paremmin suunnitella tätä työssäoppia.
Tänään teimme normi aamukäyntejä, aamulääkkeiden antoa sekä aamupalantekoa ja aamutoimissa auttamista.
Pääsin tekemään ensimmäisen kotikäyntini yksin, ja tein sen asiakkaalle josta tein oma asukas tehtävänkin. Käynti sujui hienosti, ja asiakas oli tyytyväinen ja kertoi pitävänsä siitä kun kotihoito käy häntä katsomassa. :) jäi kyllä hyvä fiilis käynnistä, ja oli kiva koittaa tehdä itsenäisesti. Ja nyt varmaankin on enemmän luottoa itseen, että pärjää yksinkin kotikäynneillä.
Viikko jatkui niin että joka päivä tein jonkun käynnin asiakkaalle yksin. Se oli mielestäni mukavaa ja tykkäsin muutenkin tosi paljon kun asiakkaaseenkin saa ihan erilaisen kontaktin kun on kahden siinä hoitotilanteessa. Olen tällä viikolla myös tutustunut taloon paremmin ja tiedän missä sijaitsee mikäkin osasto tai vaikka varasto.
Perjantaina olin muistihoitajan vastaanotolla seuraamassa mitä siellä tehdään, ja hoitaja kertoi millaisia ns. jippoja hän käyttää joidenkin asiakkaiden kanssa. Sain myös materiaalia Cerad- testistä ja näin miten se tehdään.
Viikko 7:
Maanantai päivä starttasi kotisairaanhoidon matkassa, muistuttelin jälleen suoniverinäytteen otto ja haavanhoitoa. Päivään mahtui myös apteekkiasioiden hoitamista, sekä kirjaamista. Nyt kun miettii taaksepäin näitä toppi viikkojani, tuntuu että olen oppinut ihan hirveän paljon. Kaikki oppi ei ole vain temppuja joita tänne olen luetellut, vaan myöskin sellaista hiljaista tietoa, joka tulee itsellään sitten kun saa tuntumaa tähän työhön. Huominen päivä suunniteltiin ja siihen mahtuu paljon myöskin INR-kokeita sekä myöskin hakasten poisto, joka on taas uusi asia opeteltavaksi.
Mutta ainahan kun tätä työtä tekee, tulee vastaan uusia tilanteita, ja pitää miettiä niin monta asiaa jo eteenpäin, että on esim. tarvittavat välineet mukana.
Näiden kahden viimeisen viikon suunnitelmana on että nyt alkuviikon harjottelen suoniverinäytteeenottoa sekä haavanhoitoa. Loppuviikosta näytän ne asiat. Ensi viikolla olen Kotihoidon matkassa jälleen ja näytän loput niistä asioista jotka olen näyttösuunnitelmaan suunnitellut.
Tiistaina oli paljon suoniverinäytteen ottoja, oli mukavaa puuhaa kun alkoi taas tulemaan sellainen rutiini siihen työhön. Poistin myös ekaa kertaa hakaset, oli jännää kun ekaa kertaa tein, mutta hienosti se sujui vaikka itse sanonkin. Soitin asiakkaalle Marevan jako-ohjeen sekä jaoin lääkkeitä, sekä valmistelin seuraavaa päivää.
Keskiviikkona oli INR-kokeiden ottoa ja näytin suoniverinäytteen oton sekä haavanhoidon.
Torstaina oli vilkas päivä, oli paljon hommia, aamutoimien tekemistä sekä pesuja, tein myös itsenäisesti muutamat kotikäynnit.
Perjantaina olin tuetun asumisen yksikössä aamussa. Oli pesupäivä ja olin saunottajana. Oli mukavaa kun asukkaat olivat hyvin omatoimisia, sekä heidän kanssaan pystyy juttelemaan todella mielenkiintoisista aiheista ja asiallisesti.
 |
| Itsekkin joutui potilaaksi, kun harjoittelimme Hb mittaamista |
Viikko 8:
Maanantai ja keskiviikko olivat aamuvuoroja sekä tiistaina oli iltavuoro. Käyty näiden päivien aikana läpi näyttöjuttuja sekä juteltu muutenkin kuluneesta jaksosta. Päiviin mahtunut pesuja, aamu- ja iltatoimia sekä paljon muita tuttuja työn perus työtehtäviä. Olen tehnyt kotikäyntejä myös yksin, mikä on ollut minusta mukavaa hommaa. Uusiakin asiakkaita näin viimeisellä viikollakin tuli vastaan, toki he kuuluivat toisen tiimin piiriin että ihmekkään kun oli uusia tuttavuuksia.
Viimeisiä työpäiviä viedään ja perjantaina onkin jo arviointikeskustelu.
Ohjaajille suuri kiitos, sillä olette vaikuttaneet hurjan paljon tämän jaksonkin kulkuun. Olette molemmat joustavia ja todella mukavia ohjaajia, joten on ollut niin mukavaa työskennellä molempien kanssa.
Maanantai ja keskiviikko olivat aamuvuoroja sekä tiistaina oli iltavuoro. Käyty näiden päivien aikana läpi näyttöjuttuja sekä juteltu muutenkin kuluneesta jaksosta. Päiviin mahtunut pesuja, aamu- ja iltatoimia sekä paljon muita tuttuja työn perus työtehtäviä. Olen tehnyt kotikäyntejä myös yksin, mikä on ollut minusta mukavaa hommaa. Uusiakin asiakkaita näin viimeisellä viikollakin tuli vastaan, toki he kuuluivat toisen tiimin piiriin että ihmekkään kun oli uusia tuttavuuksia.
Viimeisiä työpäiviä viedään ja perjantaina onkin jo arviointikeskustelu.
Ohjaajille suuri kiitos, sillä olette vaikuttaneet hurjan paljon tämän jaksonkin kulkuun. Olette molemmat joustavia ja todella mukavia ohjaajia, joten on ollut niin mukavaa työskennellä molempien kanssa.
