SaHu1: Päiväkirja

Ensimmäisen jaksoni suoritan Ikaalisissa paikassa,  jossa on yhteensä viidellä eri osastolla 58 asukaspaikkaa, tämä on yksi tehostetun asumispalvelun yksiköistä Ikaalisissa. Vanhainkotina tämä paikka on toiminut vuodesta 1894, jota ennen toiminnassa ollut kunnalliskoti, lastenkoti, mielisairaala, Ikaalisten terveyskeskuksen vuodeosasto II sekä edelleen toiminnassa on psykiatrinen pienkoti.


Osastoni seuraavat kahdeksan viikkoa on 11 asukaspaikkainen osasto. Nuorin asukas on 75-vuotias, ja vanhin 98-vuotias. He ovat monisairaita vanhuksia, usealla on muistisairautta sekä ikään liittyviä toimintakyvyn alentumia.


Omia tavoitteitani Sairaanhoidon- ja huolenpidon ensimmäiselle jaksolle ovat sairaanhoidollisten tarpeiden arviointi, sekä oppia haavanhoitoa perusteellisesti. Toppi paikassani tutuksi ovat tulleet mm. happipullojen käyttö, mutta EKG tai letkuruokinta ovat minulle tuntemattomia, eikä niitä välttämättä esiinny työpaikallani. Joten otan oppia niistä sairaanhoidollisista menetelmistä, joita työpaikallani esiintyy.
Tavoitteenani on myös luoda positiivinen suhde ohjaajiini, sekä muistan järjestää aikaa myös tehtävien tekemiseen ja ohjauskeskusteluihin. Toivon että ohjaajani huomaavat myös kuinka tärkeitä ohjauskeskustelut ovat jaksoni kannalta, sekä miten ohjauskeskustelut helpottavat myöskin arvioimista, puolin ja toisin.

Kaiken kaikkiaan tavoitteenani on suorittaa jakso tunnollisesti, sekä tehdä tehtävät huolellisesti. Haluan oppia arvioimaan omaa oppimistani realistisesti.

Viikko 1:                                                                     19.8.2014

         Maanantaina 18.8. klo: 7:55 kävelin kohti Palvelukotipäällikön toimistoa, tavatakseni kesätöistäkin tutun esimiehen. Hänen pakeille päästyäni keskustelimme paljon tulevasta jaksosta  sekä siitä, millä osastolla tämän 8 viikkoisen työssäoppini suorittaisin.
Keskusteltuamme aikamme, lähdimme yhdessä osastolleni. Osastolla minut otettiin heti positiivisella mielellä vastaan. Esiteltyäni itseni sekä tämän jakson idean aamuvuorolaisille lähdin syöttelemään asukkaita. Päivä jatkui normaalien rutiinien mukaan;
-Pesuja, vessatusta, seurustelua, lehden lukua ja paljon muuta arki askaretta.

        Pääsin myös heti ekana päivänä mukaan lääkkeiden jakoon. Lääkkeitä oli mielenkiintoista jakaa, ja opin paljon uutta myöskin apteekkitilauksista, sekä itse lääkkeistä (Uusia valmistenimiä sekä rinnakkaislääkkeitä tuli paljon ja erityistä tarkkuutta vaati mihin lokeroon(aamu/päivä/ilta/yö) lääke kuuluu.) Jaoin kaksi dosetillista lääkkeitä ja työntekijä jonka mukana olin lääkkeitä jakamassa, tarkisti huolellisesti jakamani dosetit. Vierheitä ei ollut yhtäkään!!

       Tiistaina aloitin tekemään oma asukas -tehtävää, johon keräsin jo hurjasti tietoa yhden päivän aikana. Keskustelin myös paljon palvelukotipäällikön kanssa opinnäytetyöstäni, sillä tarkoituksenani on tehdä työpaikalle uusi perehdytyskansio. Paljon sain materiaalia iltalukemiseksi, huh mihin olenkaan lähtenyt mukaan! Haastava homma, ainakin omasta mielestäni.
Ilmassa lentelee kymmenittäin ajatuksia, joista pitäisi nyt ruotia jonkinlainen toimintasuunnitelma kasaan.

     Asiaa tuskin helpottaa tehdä päällekkäin kaikki muut koulutehtävät, kuten oma asukas -tehtävä sekä juuri hetki sitten aloittamani autokoulu, joten nyt jos koskaan on monta rautaa tulessa!
Toisaalta tätähän tämä opiskelijan elämä on. :P
Huokaus helpotuksesta, näyttösuunnitelman teko kuuluu vasta kolmannelle jaksolle!:D

        Keskiviikkona sain heti aamulla mittailla verensokeria sekä työparin valvomana pistää insuliinin. Se oli taas hieman opettelua, koska viimeksi olin pistänyt työpaikkaohjaajaksi työssäoppien kurssilla. Kuitenkin hyvin meni, ja työparini neuvoin myös insuliinikynän ilmauksen tärkeys tuli selville.
Myöhemmin päivällä selvitin minne ongelma- ja lääkejätteet kuuluvat viedä, jotta ne menevät oikeaan paikkaan. Loppu päivästä minulle vahvistui ketkä ovat työpaikkaohjaajani tällä jaksolla. Innolla odotan yhteistyötä ja tulevia työpäiviä ohjaajieni kanssa. :)


        Torstai ja perjantai meni koulunpenkissä istuen, paljon keskusteltiin toppi jaksosta sekä sovittiin milloin pidetään aloituskeskustelu, johon osallistun minä, ohjaava opettaja, sekä työpaikkaohjaajani. 
Kävimme läpi toimintakykyä mittaavia menetelmiä, jotka osa oli vanhoja tuttuja kuten MMSE, ja osa ihan uusia kuten RAI.




Iltavuorosta kotiin kävellessä saa nauttia näin kauniista "Kyrösmeren" maisemasta!

.

Viikko  2:                                                26.8.2014

          Maanantai tuli äkkiä taas eteen ja aamuvuorossa oli huisketta. Päivällä tehtiin arjen rutiini tehtäviä kuten pesuja ja aamutoimia.

       Tiistaina olin illassa, ja ohjaava opettajani tuli pitämään aloituskeskustelua kanssamme. Puhuimme paljon ja asiaa. Lopputuloksena oli, että kaikki osapuolet olivat saaneet kysyä mietityttäneet asiat ja jakso sai myös lisäohjeistusta, etenkin ohjaajalleni. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka ja paljon, mutta töihin oli palattava. Suunnittelin tekeväni oma asukas -tehtävän aloituskeskustelun jälkeen, en sitä kuitenkaan ehtinyt tehdä. Juuri ennen päivällistä eräs 86-vuotias pappa oli istunut pyörätuolissaan hetken aikaa, kun hänen tajunnantasonsa laski huomattavasti. eikä häntä saatu puhutelemalla hereille eikä myöskään reagoinut kosketukseen. Hänet vietiin sänkyyn ja aloin mittaamaan verenpainetta ja siinä samalla huomasin kuinka vetelä hänen kätensä oli. Lääkäri oli onneksi talossa ja tuli häntä katsomaan. Kutsuimme myös ambulanssin hoitajat ottamaan häneltä EKG:n, ja siinä ei näkynyt erityisempiä poikkeamia.Tapaus päättyi kuitenkin hyvin, kun verenpaineet alkoivat palautua normaaliksi, sekä tajunnantaso oli selvästi parempi. Kivuliaalta hän näytti joten sai yötä vasten lisää särkylääkettä.

       Keskiviikkona lähdin heti aamutoimien jälkeen saattajaksi erään mummun mukaan, jonka laskimoita oli tarkoitus ultrata. Reissu sujui hyvin, ultraäänilaitetta käyttänyt lääkäri todella osasi asiansa, sillä itse en ruudulta osannut nähdä yhtäkään laskimoa tai oikeastaan muutakaan :D  Myös Kela-taksien toimintakin tuli jo paljon tutummaksi. Päivemmällä hoidin yhdessä toisen Sahun opiskelijan kanssa erään mummun ihon läpi kasvavat kasvaimet, käytimme huuhtomiseen Prontosan liuosta ja laitoimme sidokset pitämään suojaa niiden päällä. Omalle osastolle palattuani vaihdoin pesun yhteydessä Norspan -kipulaastarin. Olin mukana työntekijöiden viikkopalaverissa, jossa tuli paljon esille asioita, joista itsekkin haluaisin tietää ja oppia lisää, esim. imulaite, happipullot sekä paaljon muuta.
Iltapäivällä kiireestä huolimatta sain haastateltua asukkaan oma asukas -tehtävää varten, joten enää tarvitsee koota tiedot järkevästi yhteen.

Imulaite

Happimaski

Viikko 3:                                                        4.9.2014

Pitkin viikkoa olen saanut pistää aamuisin insuliinia oma-asukkaalleni. Keskusteltu paljon ohjaajani kanssa ergonomiasta, sekä sen myötä toteutuvasta turvallisuudesta. Turvallisuutta on oikea työskentelytaso sekä asukkaalle, että hoitajalle. Oikeat työtekniikat vähentävät rasitusta, sekä sitten kun ne tulee itsestään, voi käyttää työajan jopa tehokkaammin, kun ei tarvitse miettiä joka työtehtävää tehdessä että mites tämä menikään oikeaoppisesti. Toivon oppivani lisää työergonomian jippoja, joita vielä en välttämättä ole huomannut.

Imulaitetta sekä happipulloa opeteltu käyttämään, kun sairaanhoitaja piti viikkopalaverin yhteydessä koulutusta niiden käytöstä, sekä siitä mitä niiden säilytyksestä ja desinfioimisesta on sovittu. Toteutettu paljon perushoitotyötä sekä omalla osastollani sekä yhden työvuoron olin toisella hieman pienemmällä osastolla, jossa hoidin erittävää haavaumaa. En ollut aiemmin nähnyt sellaista, joten oli mielenkiintoista hoitaa ja vaihtaa puhtaat sidokset.

 Keskusteltu erilaisista apuvälineistä ja opeteltu käyttämään niitä oikeaoppisesti hoitotyössä, kuten turneria ja nostovyötä jossa on kahvat, joten sen voi pukea joko hoitajan tai hoidettavan päälle. On muuten tosi kätevä käytännössä. Tehty tehtäviä yksin ja mietitty juttuja ohjaajani kanssa. Haastattelin hoitajia oma asukas -tehtävää ja hoitotyön periaate tehtävää varten. Opin myös kirjauksen tärkeydestä, miten se on tavallaan todiste siitä mitä on tehty, jos ei olla kirjattu mitään, ei periaatteessa ole tehty mitään... You know.. :P
 ja mitä kirjataan ja miten kirjataan. Muistetaan kirjatessa että kerrotaan asukkaan päivästä ja voinnista, ei omasta työstämme! 

Lääkehoitoa toteutettu monella tavalla, lääkejakoa, insuliinin pistämistä, vatsantoimintalääkkeiden ja ruuan jakamista sekä seurattu niiden vaikutusta asukkaaseen, joskus tuntuu että ns. lumelääkkeet toimisivat yhtähyvin kuin oikeat :D 

Työvuorojen suunnittelua, pääsen tekemään ohjaajani kanssa yövuoron. Perehdytys asiat käyty perusteellisesti.

Digitaalinen verenpainemittari

Viikko 4:                                                                   8.9.2014

Oli mukava päivä työn merkeissä, mittailin paljon verenpaineita ja painoja sekä kirjasin ne asianmukaisesti asiakirjoihin. Sitten lähdinkin jo Seurakuntatalolle kuuntelemaan Pirkanmaan Hoitokodin perustajajäsenen ja hallituksen puheenjohtajan Eila Häilälän luentoa aiheesta Hyvä saattohoito.

Hyvään saattohoitoon kuuluu:

• Kunnioittava kohtaaminen
• Ruokailu tärkeä ihmiselle, saattohoidossa olevalle runasasenrgistä ruokaa
• Kipulääkitys, jonka avulla voidaan saada ihmiselle lisää oimintakykyä ja sen myötä voimavaroja
• Kokanaisvaltainen kivunhoito;
•  fyysinen, psyykkkinen, hengellinen, sosiaalinen kipu ja niiden lievittäminen
• Hengellisyyden hoitaminen saattohoidossa olevalle
• Vapaaehtoistyön merkitys suuri hoidettavalle
• Yksilöllisyys kaikessa hoidossa
• Saattohoito ei ole kuoleman odottelua, vaan avustetaan/pyritään että hoidettava saisi elää täyttä elämää, jossa mielekästä sisältöä
• Omaisten ja läheisten mukaanottaminen saattohoitoon, mikäli he haluavat.
• Saattohoidossa tärkeää huomioda myös omaisten ja läheisten tuen tarve. Eli otetaan huomioon ja hoidetaan koko perhettä, eikä vain saattohoidossa olevaa.
• Arvostus tärkeää, arvostetaan elämää, kuolemaa sekä yksilöä ja perhettä.
• Vieraanvaraisuus, kun saattohoito potilas tai omaiset saapuvat hoitopaikkaan.
• Keskustellaan omaisten ja potilaan kanssa kuolemaan liittyvistä asioísta ja toiveista, kuten milloin soitetaan omaisille.
• Hoitajia tulisi olla tarpeeksi, jotta voidaan olla läsnä saattohoito potilaan tukena.
• Saattohoidossa olevalle perinteet tai muut tärkeät asiat, kuten saunaan pääsy, saattaa olla hyvin tärkeä ja tuoda kodinomaisuutta.
• Normaalin arjen ylläpito tärkeää.

Ohaajani on työpaikan turvallisuusvastaava, ja hän piti meille palolakanakoulutusta. Kävimme läpi millaisia palopelastuslakanoita tässä talossa on käytössä, ja miten ne kuuluu olla patjan  alla.
Nyt varsinkin havahduin siihen, miten tärkeää niiden tarkistaminen petauksien yhteyssä.
Kokeilimme jokainen olla pelastettavana, ja vaikka se oli vähän hassun tuntuista, huomasimme että siinä oli silti aika turvallinen olo.
Yllättävän painava se palopelastuspaketti on kun on joku kyydissä.

Kaiken kaikkiaan tuli paljon uutta informaatioita sekä reilusti käytännön kokemusta, jota ei aikasemmin ole ollut. Tykkäsin tosi paljon tästä koulutusksesta sillä aikaisemmin en ole ollut missään vastaavassa, että olisi itse saanut kokeilla millaista on vetää joku alas sängystä  tai alas rappusia, tai kun itse on pelastettavana. Nyt tiedän miten saa nopeasti tarpeen vaatiessa ihmisen sidottua kyyttiin ja ulos talosta.

Perjantaina oli Helsingin reissu edessä ja ennen seitsemään kääntyi meidän luokkalaistemme menopeli Ylöjärven koulutuskeskus Valoa kohti. Siellä hyppäsimme Superin järjestämän linja-auton kyyttiin ja suuntasimme kohti Helsingin messukeskusta ja lähihoitajapäiviä! Lähihoitajapäivillä oli luentoja mm. sekä paljon eri kojuja, joissa paljon tietoa ammattiin valmistuville.

Palopelastuslakana

Viikko 5:                                                                  15.9.2014

  
"Hääh, joko taas on maanantai?"- Ajatus heräsi kun jälleen kirjauduin blogiini. Nyt on jo viides viikko, tehtäviä tulee niin kauheaa vauhtia, että tuntuu kuin kokoajan saisi olla haastattelemassa sitä ja kirjaamassa tuota. Ja jossain vaiheessa pitäisi taukokin pitää :o
Huh, olenkohan haukannut liian ison palan tämän koulunkäynnin suhteen, kalenterini täyttyy merkinnöistä, joissa kerrotaan milloin mikäkin tehtävä tulee palauttaa ja sitten kun lisään harrastukset kalenteriin... Onneksi ostin juuri isomman kalenterin, siihen toivottavasti mahtuu kaikki tämä.

Mutta back to bisnes, töissä käyminen tuntuu mukavalta, on ihania työkavereita ja yhteistyö sujuu ongelmitta, haluaisin tosin työpaikalla hieman enemmän käyttää aikaa tehtävien tekemiseen, kuin perushoitotyöhön. Sen tiedän jo sujuvan, joten mielenkiintoni kohdistuukin oman asukkaani sairauksien tutkimiseen ja niihin liittyvien tehtävien aloittamiseen.

Tiistaina oli päivä, josta ei vauhtia puuttunut, aamulla kuntosali ja pikainen suihku. Siitä suoraa ajotunnille ja palokoulutukseen.
Palokoulutukseen kuului ensin teoria osuus, jossa kävimme läpi yleistätietoa, tulipaloihin kuolleet useimmiten riskiryhmäläisiä (vanhuksia joiden toimintakyky on alentunut, henkisesti sairaat, fyysisesti sairaat, päihteiden alaiset, pienet lapset), kävimme läpi tarvittavat asiakirjat, joita ovat pelastussuunnitelma johon liitteenä pohjakuva ja siihen merkitty alkusammutusvälineiden paikat. Opin myös sen miten sprinklerijärjestelmä toimii, sekä keskustelimme paloturvallisuudesta hoivakodin sekä kotona asuvien vanhusten näkökulmasta.
Teorian pääkohdat olivat edllä mainitut asiat sekä tulipalojen ennaltaehkäisy, alkusammutus, toiminta hätätilanteessa, sekä rakenteellinen paloturvallisuus.
Teoria osuuden jälkeen siirryimme ulos, ja pääsimme "tositoimiin", harjoittelimme palavan kattilan sammuttamista sammutuspeitteellä
Palokoulutuksen jälkeen nokka kohti työpaikkaa ja omaa osastoa.  
Sunnuntaina suuntasin yövuoroon, mutta henkilökohtaisista syistä myöhästyin hieman. En ehtinyt kuulla ilta raporttia.

Sprinkleri sekä alla pohjakuva

Jauhesammutin

Viikko 6:                                                            28.9.2014

Eli yön pikkutunteina kiersin kahden yökön kanssa, ja vastuullamme oli koko talon asukkaat, eli 58 henkeä. Yö sujui hyvin eikä ollut mitään akuuttia. Hälytyksiä puhelimeen tuli pariin kertaan, mutta nekin olivat vahinkohälytyksiä. Jaoimme yön aikana lääkkeitä sekä keskustelimme kaikenlaisista asioista. Haasteita yössä oli se, kun yritti pysyä hereillä aamulla juuri ennen raporttia, vaikka yöhön olin valmistautunut päiväunilla. Minä pidin aamuraportin aamuvuorolle, ja siinä jännitti se, että muistaako sanoa joka osastosta ne asiat mitä pitää, joten tein itselleni muistilapun yön tapahtumista. 

Tiistai olikin vapaa päivä ja sehän meni nukkumiseen, kuntosalilla käymiseen ja tehtävien tekemiseen. Keskiviikkona olin iltavuoron palkallisena, ja oli mukavaa välillä olla oikeasti työparina, eikä kolmantena häärääjänä. On se vain eri olla opiskelijana kuin työparina töissä.

Keskiviikko hurahti Hämeenlinnan reissussa, kun matkasimme muutaman luokkakaverin kanssa sinne Kiltakoulujen järjestämään tapahtumaan. Meidän koulummekin on liittynyt vastikään Kiltakouluhin ja oma nimikin on jo; Hoitajakilta Original Ikaalinen-Virrat.
Tilaisuudessa näimme uusia työtapoja, kuten videiden kautta opiskelua, Prezi-ohjelma oli mielestäni mielenkiintoisin ja hyödyllisin, kun ajattelee mihin voisin sitä itse hyödyntää.

Perjantaina olin sairaslomalla, ilmoitin työpaikalle, sekä lauantaina sitten ohjaavalle opettajalle ja työyksikön esimiehelle.

Lauantaina olin aamuvuorossa, ja toimintaa kyllä riitti. Päivällä sattui eräälle mummulle tapaturma, jossa oli mukana kyseinen mummu sekä kaksi hoitajaa. Olin juuri tullut yhden asukkaan kanssa pesulta, menimme asukkaan huoneeseen laittamaan häntä kuntoon, laitoin hänelle papiljotit päähän ja yhtäkkiä kuulin kuinka jostain päin osastoa huudettiin minun nimeäni, ja -"tule auttamaan äkkiä!" Heti kun sain selville mistäpäin osastoa huuto kuului, lähdin juoksemaan paikalle niin nopeasti kuin ikinä pystyin. Pääsin paikalle ja hoitaja ja asukas makaavat lattialla asukas mahallaan, ja jostain tuli verta. Tilanne meni niin nopeasti etten edes muista mitä seuraavaksi teimme. Minä ja toinen hoitaja käänsimme asukkaan jollakin lailla niin että saimme hänet istumaan lattialle. Samalla kun toinen hoitaja piti asukasta tuettuna istumassa, kolmas hoitaja haki nostoliinan ja nosturin ja minä vuotokohdan löytäessäni aloin painamaan vuotavaa kohtaa, jotta saataisiin vuoto tyrehdytettyä.
Asukas saatiin nosturin avulla ylös, ja veimme hänet sängylle, jossa tutkimme tuliko muita vammoja kuin vuotokohta, minkä jo huomasimme. Muutama muukin kohta hänellä oli kipeä muttei päällepäin näkynyt mitään. Hoitaja otti haavanhoito tarvikkeita, ja minä avustin häntä haavan paketoimisessa.

Myöhemmin viikolla jäi mieleeni asukkaan katse ja sanat; -"Miksi aina minulle sattuu ja tapahtuu?!"
Seuraavan kerran kun menin töihin ja lähdin hakemaan asukasta syömään, kerroin asukkaalle, että mietin eräänä iltana kotona häntä ja sitä mitä tapahtui. Keskustelimme hetken aikaa, ja hänellä nousi ihan kyyneleet silmiin, kun kävimme asiaa ja hänen tuntemuksiaan tapahtuneesta läpi. Halusin jutella asiasta asukkaan kanssa, koska minulle jäi olo, että kaikki ei tullut ihan selvitettyä. Kun saimme asian käsiteltyä, olimme asukkaan kanssa molemmat sitä mieltä että tästä on hyvä jatkaa. Tapahtuneesta ei jäänyt hänelle paha mieli, sillä hän sanoi, että auttoi kovasti kun minulla oli aikaa jutella asiasta hänen kanssaan. Ja päivän jälkeen minulle tuli hyvä mieli siitä, että tein työni hyvin auttaessani asukasta käymään tilanne läpi, sekä kertomaan omista ajatuksistaan.

Lääkedosetti

Viikko 7:                                                 3.10.2014

Olin maanantain ja tiistain aamuvuorossa, tein perushoitotyötä, sekä hieman omia tehtäviä. Keskiviikkona olin iltavuorossa ja mittailin verensokeria sekä kirjasin illalla päivän kohokohdat. Kyllä hoitotyö vaan on niin mun juttu. Se, että työskentelenkö vanhusten parissa valmistuttuani, ei ole vielä selvää. Kiinnostusta olisi kyllä työskennellä eri ikäryhmien tai eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa, kuten lasten ja nuorten, nuorten aikuisten yms.
Mutta se jää nähtäväksi mistä saan töitä. :)

Torstai ja perjantai meni koulunpenkkejä kuluttaessa, mutta haluan kertoa loistavasta opparista, jota saimme opponoida perjantaina!
Opinnäytetyön aihe oli "Vanhus yhteydessä läheisiinsä"
Opinnäytetyö herätti paljon ajatuksia siitä, miten paljon voisin omalla toiminnallani edistää vielä enemmän vanhuksen yhteydenpitoa läheisiinsä. Kun omainen soittaa, voi puhelimen antaa asukkaalle, jotta he saavat jutella halutessaan kahden kesken. Näin ei pelkästään välitetä terveisiä, vaan annetaan mahdollisuus pitää yhteyttä ja kommunikoida omaisten kanssa.
Oppari käsitteli myös aihetta, miten omainen voi olla länsä hoidossa, ja mikä on omaisen rooli. Omainen saa halutessaan osallistua hoitoon niin paljon kuin itse haluaa. Omaisilla ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeeksi tietoa siitä, miten he voisivat olla enemmän läsnä hoidossa, joten tästä tärkeästä aiheesta olisi hyvä saada tietoutta myöskin omaisille, sekä samalla muistuttaa aiheesta hoitajia.

Täältä löytyy opinnäytetyö, jonka esityksen kuulimme perjantaina!

Verensokerinmittaus välineet

Viikko 8:                                     6.10.2014

Maanatai työvuoro alkoi raportilla ja raportin jälkeen menimmekin jo arviointikeskusteluun klo:14.

Keskustelua käytiin paljon ja asiat mitkä mieltä painoivat, saatiin selvitettyä ja ne sai jättää taakseen. Arviointi meni hyvin ja jaksosta tuli suoritettu merkintä! :P Loppuilta meni normaalisti arkiaskareissa ja muussa touhussa.

Tiistai on toivoa täynnä! Ja niin käynnistyi myös viimeinen työvuoroni osastolla. Mennessäni töihin, kiikutin osaston keittiöön vastapaistetun mutakakun ja vaniljajäätelöä sen kylkeen. Kyllä kelpasi sitä syöden ja kahvia juoden muistella tätä pitkää jaksoani talossa. Myös naapuriosaston väki kävi herkuttelemassa kun kutsu kävi. 

Pian jo lähdinkin mukaan lääkärinkierrolle. Siellä oli reseptien uusimista sekä kävimme myös juttelemassa erään mummun kanssa, haluaako hän lähteä lisätutkimuksiin. Oli hienoa kuultavaa kuinka laajasti lääkäri osasi perustella tutkimuksen kannattavuutta, sekä kuvasi hyvin toimenpiteen kulun.

Mielenkiintoisin asia kierrolla oli jonkin patin poisto asiakkaan leuasta. Ensin puudutettiin ....