Oma asukas

Oma asukkaani on 77-vuotias mies, jolla on monia perussairauksia. On muuttanut osasto Lehmukseen maaliskuussa 2013. Luonteeltaan hän on iloinen ja positiivinen, välillä äkkipikainen tai jopa aggressiivinen, hyvin kiitollinen varsinkin saamastaan hoidosta. Seurallinen ja sosiaalinen mies on myös ahkera seuraamaan uutisia lehdistä ja tv:stä. Hänellä on hyvin vaihteleva vireystaso, joka voi mielestäni johtua myöskin verensokerista. Kova syömään ja keskustelemaan. Lähin omainen on sisko.

Perussairaudet:

• Vasemmanpuoleinen hemioireisto 
• Moninivelrikko
• prostata hyberplasia
• B-12 vitamiinin puutos
• RR-tauti
• insuliinihoitoinen diabetes 

Haastateltuani hoitajia sain ylös että nämä perussairaudet vaikuttavat hoitajien mielestä hänen toimintakykyynsä lievinä nielemisongelmina, tasapainon heikentymisenä, virtsan kulun  sekä liikkumisen vaikeutena. 

Haastattelin Omaa asukastani ja sain selville tällaista:

• Pitää syömisestä, lehtien lukemisesta, fysioterapiasta, ulkoilmasta, juttelemisesta, tv:n katselemisesta.
• Lapsuuden perheeseen kuului äiti isä ja sisko. Varttui hyvässä kodissa.
• Aikuisuudessa ei omaa perhettä. Sisko ja hänen lapsensa tärkeitä. Asui aikuisuuden lapsuudenkodissaan.
• Oli ammatiltaan maanviljelijä.
• Harrasti ampumista, rapujen pyyntiä sekä kalastusta.
• Lapsuuden ja aikuisuuden lempiruoka on perunoita ja soosia. 
• Suomi oli hänen  
• lapsuudessaan hyvinvointivaltio, joka kylällä oli oma kauppa ja koulu. 
• työikäisenä Suomi oli jo kehittynyt paljon. Pienet maatilat alkoivat vähenemään.
• Asunut ikänsä maalla ja tehnyt omakotitaloon kuuluvia hommia; lämmitys, lihakarjan hoito, peltotyöt.
• On ollut kirkkovaltuustossa päättämässä seurakunnan asioista, sekä ollut aktiivinen äänestämään vaaleissa.
• Oma asenne elämään: tyytyväisyys siihen mitä on.
• Tykkää asua Toivolansaarikodissa. Haluaisi jutella edunvalvojansa kanssa asioistaan.
• Kuolema pelottaa vähän, mutta sanoo eläneensä hyvän elämän. Ei saa elvyttää.

Toimintakyky:

• MMSE (Mini-Mental State Examination) testin pisteet 17/30.  Testin mukaan  24 pistettä tai sitä vähemmän merkitsee yleensä poikkeavaa älyllistä toimintakykyä.
• Fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia voimavaroja hänellä ovat positiivisuus, avustettuna kykenee esim. nousemaan sängystä sekä pääsee liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla potkuttelemalla, näkö sekä osaa sanoa mielipiteensä.
• Toimintakyvyn vajeita ovat vasemmanpuolen hemioireisto sekä moninivelrikko, jotka vaikuttavat olennaisesti hänen liikkumiskykyynsä. Kuulo on hieman heikko. Kävelykyky ei ole palautunut, askeleiden ottaminen haasteellista.
• Kuntouttavalla työotteella voidaan jumpata häntä, sekä ehkä saada kävelykykyä palautumaan. Hän harjoittaa hienomotorisia taitojaan kääntämällä lehden sivuja ja käyttämällä kaukosäädintä. kuntouttavaa on myös pyörätuolilla potkuttelu itsenäisesti.
• Toimintakyvyn edistämiseksi; Hän saa näillä näkymin kuulokojeen, edelleen jatketaan hänen kanssaan  ylösnousu harjoituksia sekä askeleiden ottamista, hänellä käy myös kaksi kertaa viikossa fysioterapeutti. Tavoitteena kuntoutumiselle voisi olla että hän pärjäisi vessassa käydessä yhden hoitajan avustamana. Innostetaan hänet lähtemään yhä enemmän viriketoimintaan sekä muutenkin liikkumaan osastolla.
• Hänellä on käytössä apuvälineinä pyörätuoli, geriatrinen tuoli sekä rollaattori tai puukelkka, silmälasit sekä pyörölevy. Niiden avulla hänen arkensa helpottuu ja samalla hoitajien työ. Esim. rollaattorin avulla hänen on helpompi pitää tasapainonsa, eikä hoitajien tarvitse tukea häntä niin paljoa.
• Hän tarvitsee paljon sanallista ohjausta ja myöskin fyysistä näyttämistä ja viittomista. Apua tarvitsee lähes kaikissa siirtymisissä, itsenäisesti pääsee liikkumaan vain pyörätuolin avustuksella.
• Suunnitelma toimintakyvyn ylläpitämiseksi: Sovitaan hänen kanssaan, miten häntä aletaan kuntouttaa, ja toteutetaan kuntoutusta tietoisesti. Suunnitelma kirjataan ylös ja annetaan tiedoksi kaikille osaston työtekijöille. 

Kipupotilaan hoitotyö: Tämän tehtävän tavoitteena on palauttaa mieleen mitä kipu tarkoittaa, tiedän millaista kipua on olemassa, miten kipupotilasta tutkitaan ja hoidetaan. Sekä kuinka lähihoitajana voin kokonaisvaltaisesti auttaa, tukea ja hoitaa kohtaamaani kipupotilasta. 

Kipukokemus syntyy aivoissa, kun elimistön hermopäätteet välittää tiedon aivoille. Kipu on täysin subjektiivinen eli ihmisen omakohtainen kokemus, jota ei voi objektiivisesti mitata.

Kipukokemukseen vaikuttaa olennaisesti asiakkaan oma kipuhistoria sekä yksilöllinen kivun sietokyky. Kipukynnystä madaltaa esimerkiksi pelko, jännitys tai masennus.

Kipu johtuu fyysisistä kliinisesti todettavista vammoista, viskeraalinen kipu, eli sisäelinkipu joka on vaikeasti paikannettavissa. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua ja taas idiopaattiseen kipuun ei ole mitään elimellistä syytä.

Akuuttikipu on äkillistä ja lyhytaikaista, kun taas krooninen kipu on pitkäaikaista. Kipua pidetään kroonisena, kun se jatkuu kudosten tavallisen paranemisajan jälkeen.

Kipu heikentää päivittäistä toimintakykyä koska kivun takia liikkuminen saattaa vaikeutua sekä aiheuttaa tuskaa. Myös se että joutuu ajattelemaan kipua, on henkinen rasite, sillä hyvällä kivunhoidolla on mahdollisuus vapauttaa voimavaroja muuhun toimintaan, kuten harrastuksiin tai keskustelemiseen muiden kanssa. Kipua voi kokea monella eritavalla, ja siitä syystä se vaikuttaa eri ihmisten toimintakykyyn erilailla, se voi latistaa mielen tai saada aikaan uhoa ("tämähän ei minua lannista")

Ennen kuin kipua aletaan hoitamaan, on selvitettävä millaisesta kivusta on kyse. Havainnoimalla (sykettä, hengitystiheyttä ja -taajuutta, sekä verenpainetta) saa paljon selville, mutta on kysyttävä myös potilaan omia tuntemuksia ja näkemystä kivusta. Kivun arvioinnin tueksi voi tehdä yhdessä asiakkaan kanssa kipuanalyysi lomakeen, jonka avulla saa paremman käsityksen kivun laadusta.

Kipu pitää muistaa aina kirjata, sekä miten on hoidettu ja arvio siitä miten se auttoi.

Kipupotilasta hoidetaan parhain mahdollisin keinoin. Hoitotyönkeinoja:

• kivun poistaminen tai ainakin lievittäminen lääkkeillä (esim. Panadol tai Voltaren) 
• lähellä ja läsnä oleminen, aktiivinen kuuntelu, lohduttaminen, rauhoittaminen, rohkaiseminen ja koskettaminen
• rentoutumisen ohjaaminen
• asentohoito
• ympäristön rauhallisuus, valaistus, sopiva lämpötila
• musiikki, kirjat, elokuvat
• huumori

Oma asukkaallani on kipulääkitys kohdallaan, sillä hän sairastaa moninivelrikkoa, mutta hän ei ole valitellut kivuista ainakaan minun kuullen. 

Lääkkeettömästi häntä hoidetaan mm. rasvaamalla ihoa, sillä se on kuiva ja kutiava. Asentohoito, silloin kun on sängyssä.

Kuten alla olevasta lääkelistasta näkyy, omalla asukkaallani menee Panacod 2tabl/vrk, Panadol Forte 1g 1tabl/vrk ja Levozin 25mg 1/2-1tabl/vrk (vähentää myös aggressiivisuutta) 

Hänellä menee mielestäni aika paljon kipulääkkeitä, mutta ne ovat myös tarpeen.

 

 Lääkkeet:

Tarvittaessa annettavat:	Levolac 670mg/ml Temesta 1mg Atarax 25mg	15.30mlx1 ½ x 1-2 ½-1 x 1-2	Vatsan toimintaan → Panacod kovettaa vatsaa Ahdistuneisuuden lyhytaikaiseen lievitykseen ja hoitoon. Rentouttava. Ihon kutinaan.
Jatkuvat:	Levemir Flexpen 100U/ml Actos 15mg Januvia 100mg Betolvex 1mg Bisoprolol Actavis 5mg Amlodipin Orion 5mg Losatrix Comp 100mg/25mg Proscar 5mg Panacod Panadol Forte 1g Levozin 25mg	88ky 1x1 1x1 1x1 1x1 1x1 1/2x1 1x1 1x2 1x1 1/2x1-2	Diabetes 2. hoitoon Verensokerin säätelyyn Alentaa verensokeria B-12 vitamiini kohonneen verenpaineen hoitoon kohonneen verenpaineen hoitoon kohonneen verenpaineen hoitoon Eturauhasen liikakasvun oireiden helpottamiseen kivun lievitys Kipu ja kuumetilojen lievitys Vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa lievittää psykoosin oireita vähentää aggressiivisuutta rauhoittaa tuo unen voidaan käyttää vaikeiden kipujen hoitoon

Asukkaallani ei ole haasteita lääkkeenotossa suun kautta, kaikki lääkkeet menee hyvin alas.
Lääkkeet vaikuttaa asukkaaseen hyvin, on vain hyvin harvoin aggressiivinen, vatsa toimii pääsääntöisesti säännöllisesti sekä virtsaa erittyy normaalisti. Diabeksen hoidossa on huomattu että verensokeri on aika alhainen ollut välillä kun on mitattu, mutta lääkärin mukaan se on hyvällä tasolla.
En ole huomannut asukkaan lääkkeissä muuta sivuvaikutusta kuin sen, että Panacod kovettaa vatsaa, joten sen hoitamiseen asukkaalla menee Levolac.

Tietoa sairauksista:

Nivelrikkoa sairastavan kädet

Moninivelrikko: (nivelrikko=artroosi)

Sairaus on vaikea elämää haittaava sairaus. Tuottaa suuria kustannuksia iäkkäiden ihmisten liikuntakyvyttömyyden vuoksi.

Se syntyy nivelten pintaa peittävän sileän ruston alkaessa rappeutua, elimistö alkaa kasvattaa lisää luuta ruston vireen ja alle. Ulospäin nähdään nivelrikolle ominaisia kovia ja ryhmyisiä niveliä, joiden liikerata on alentunut.

Altistavia tekijöitä ovat perinnöllisyys, raskas työ, niveliä kuormittava urheilu, ylipaino, nivelten vammat ja tulehdukset. Sormissa ja varpaissa nivelrikkoon ei tavallisesti muuta syytä kuin perinnöllisyys.

Ihmisen yleisin nivelsairaus, suurimmat terveydelliset ja taloudelliset haitat aiheutuvat polven ja lonkan nivelrikosta.

Suomessa tehdään vuosittain tuhansia lonkan ja polven tekonivel leikkauksia, joten myös hoito on verraten kallista.

Oireena kipu, joka on pahinta levon jälkeen liikkeelle lähdettäessä. Sairauden edetessä nivelten liikerata pienenee.
Sairaus pahenee hitaasti vuosien mittaan.
Moninivelrikkoa hoidetaan joskus virheellisesti kihtinä, tai jopa nivelreumana.

Kipulääkkeenä käytetään ensisijaisesti parasetamolia, tarvittaessa voidaan turvautua myös tulehduskipulääkkeisiin. Jos nivel on ärtynyt ja turvonnut, voi lääkäri ruiskuttaa niveleen kortisonivalmistetta.
Tekonivelleikkaukset ovat myös oiva apu nivelrikon hoidossa.

Lääkäri tekee diagnoosin oireiden, oman tutkimuksen mukaan ja röntgenkuvien perusteella, sekä tekee reseptin tai lähetteen eteenpäin sen perusteella.
Nivelrikkoa ei voi parantaa.

Sairauden etenemistä seurataan itsenäisesti. Jos lääkitys ei tunnu oleva kohdillaan, tai on kipuja niin sitten yhteys lääkäriin.

• Sairaus vaikuttaa ennenkaikkea fyysiseen toimintakykyyn liikkumisen vaikeutumisena, sekä siten että joutuu erityisesti verryttelemään ja tekemään jokapäivä työtä nivelten toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
• Henkisesti vaikuttaa mielialaan, kun sairastaminen on aina rankkaa. Se että jokapäiväisessä elämässä huomaa toimintakykynsä heikkenevbän kun nivelet eivät toimi yhtä vetreästi kuin ennen.
• Sosiaalisesti vaikuttaa että esim. jos liikkuminen on kovasti vaikeutunut, ei välttämättä pääse osallistumaan sosiaalisiin tapahtumiin, vaikka haluaisikin. 

Oma asukas on sopeutunut sairauteen hyvin, ei usein puhu sairauksistaan ellei kysytä.
Hoitajalta sairaus vaatii tarkkaa havainnointia, jos on kivulias niin saa tarvittaessa tietenkin lisää särkylääkettä.

Prostata hyberplasia: (eturauhasen liikakasvu)

Eturauhasen liikakasvusta kärsivälle aihe voi olla aika arka, eikä siitä välttämättä haluta puhua. Sairauden laadusta riippuen se vaikuttaa enemmän tai vähemmän elämään ja sen laatuun.

Eturauhasen liikakasvu on normaalia ikääntymiseen liittyvää elimistön muutosta, joka on todettavissa 80%:lla yli 60 vuotiaista miehistä. Näistä  n. 40% kärsii liikakasvun aiheuttamista oireista. Sairaus haittaa rakon toimintaa ja virtsan eritystä, koska eturauhasen kasvaessa  virtsaputki ahtautuu. Lisäksi kasvu vaikuttaa virtsarakon kaulan ja lihaksiston toimintaan.

Altistavia tekijöitä ovat ikä ja perinnöllisyys. On myös tutkittu, että jos miessukupuolihormonien tuotanto on vähentynyt, liikakasvun riski on normaalia pienempi.

Virtsan kerääntymisongelmat ilmenevät tiheentyneenä virtsaamisen tarpeena ja tämän takia yöherätyksinä, virtsaamispakkona sekä pahimmillaan pidätyskyvyn häiriönä.

Tyhjennysoireena yleisin on virtsan tulon viipyminen, suihkun heikentyminen ja tunne ettei rakko tyhjene kunnolla.

Oireita voivat pahentaa stressi, kylmettyminen sekä alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käyttö.

Tutkimusten ja hoidon tarve määräytyy oireiden mukaan ja yleensä apuvälineenä käytetäänkin oirekyselyä.
Lääkäri tutkii tunnustelemalla eturauhasta peräsuolen kautta sekä mahdollisesti täydentävillä virtsa- ja kaikututkimuksilla.

Hoitona on joko lääkehoito tai eturauhasen höyläys.

Jos virtsaamisoireet kehittyvät nopeasti (muutamassa kuukaudessa) tai nuorella iällä (alle 50v.) tai oireisiin liittyy verivirtsaisuutta, on syytä sulkea pois tutkimuksin eturauhassyövän mahsollisuus.

Sairauden etenemistä seurataan itse potilaan toimesta, sekä kontrollikäynneillä.

• Sairaus vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn virtsaus vaikeuksina, sekä mahdollisesti yöheräilyjen seuraksena väsymyksenä.
• Psyykkisesti saattaa olla rankkaa kun niin normaali elintoiminto onkin hankala ja se vaivaa jokapäiväisessä elämässä. Sairaus saattaa olla stressaava.
• Sosiaalisiin tapahtumiin voi olla vaikea lähteä, jos on ongelmia pidätyskyvyn kanssa. Joten henkilö itse voi ajatella että hänet jollakin lailla leimataan sairautensa takia. Eli selvä sosiaalinen haitta.

Sairaus vaatii hoitjalta ymmärrystä esimerkiksi kun viedään asukas vessaan, voi mennä aikaa ennen kuin hän saa pissan tulemaan.

RR-tauti:

Sairaus on vakava terveydellinen haitta, joka voi hoitamattomana äityä todella pahaksi ja johtaa vakavampiin sairauksiin.

Suurin osa kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista, mutta syynä voi olla myös perinnöllisyys.
Asiat, jotka vaikuttavat omaan verenpaineeseen ovat:

• tupakointi
• lihavuus, etenkin keskivartalolihavuus
• suolan käyttö
• lakritsituotteiden käyttö
• liikunta
• tulehduskipulääkkeiden käyttö
• hormonien käyttö (esim. e-pillerit, vaihdevuosien hormonihoito)
• alkoholin käyttö
• stressi

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa, eli sekundaarista verenpaineen nousua.

Oireita erittäin korkean verenpaineen takia ovat mm. huimaus tai päänsärky. Usein kuitenkin korkea verenpaine huomataan vasta sitä mitattaessa ilman fyysisiä oireita.

Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelmään jatkuvasti normaalia enemmän. Tästä seurauksena sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy. Sydämen väsymys johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Myös valtimot ovat sydämen tavoin jatkuvan rasituksen alla. Ajan mittaan voi ilmetä valtimotauti, josta voi kehittyä aivohalvaus tai sydäninfarkti.

Kohonnut verenpaine todetaan seuraamalla sitä säännöllisesti riittävän pitkään, 3-6kk, ellei arvot ole niin korkeat, että tarvitaan kiireellistä hoitoa.
Tutkimuksien tarkoituksena on selvittää, onko verenpaine aiheuttanut vauriota sydämelle tai verenkierto elimistölle, ja sulkea pois muut verenpaineen kohoamista aiheuttavat sairaudet.

Perustutkimuksiin kuuluu:

• anamneesi;
•  sukuanamneesi (vanhemmat, sisarukset)
• elintavat
• ravinto, erityisesti suolan käyttö, rasvojen tyyppi, vihannesten ja hedelmien käyttö, lakritsiuutetta sisältävät tuotteet
• paino
• liikunta
• alkoholin käyttö 
• tupakointi
• huumausaineet
• muut sairaudet, esim. sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, munuaissairaudet tai -vaurio
• taudin kulku (alku, eteneminen, vaikeusaste)
• lääkkeiden käyttö
• kuormittavat psyykkiset ja sosiaaliset tekijät

• kliininen tutkimus;
• inspektio eli tarkastelu (mm. jalkojen turvotus)
• palpaatio eli tunnustelu (valtimot ja vatsa)
• auskultaatio eli kuuntelu (sydän, keuhkot, valtimosuhinat)
• silmänpohjat
• paino, pituus, BMI, vyötärön ympärysmitta
• verenpaineen mittaus makuulla ja seisten, vuorokausi rekisteröinti

• laboratoriotutkimukset;
• verikokeet

• kuvantamistutkimukset;
• EKG
• thorax- röntgenkuvaus
• sydämen ja munuaisten ultraääni eli kaikututkimus

Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan:

• elintapamuutosten toteutumista
• lääkehoidon toteutumista
• hoidon siedettävyyttä
• tavoitteiden saavuttamista

Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat kohonneen verenpaineen hoitotaso, kohde-elinvauriot ja potilaan muut siaraudet.

• Fyysisesti RR-tauti saattaa näkyä huimauksena tai päänsärkynä. Hoidettuna ei mielestäni vaikuta fyysiseen toiminta kykyyn.
• Verenpainetauti ei mielestäni vaikuta sosiaaliseen tai psyykkiseen toimintakykyyn.

Sairaus vaatii hoitajalta tietämystä ihanteellisesta verenpaineesta, sekä siitä mikä kaikki siihen vaikuttaa. Asiakkaan motivointi ja ohjaus erittäin tärkeä osa lähihoitajan työtä.

Vasemman puoleinen hemioireisto: toispuoleinen halvaus eli Hemiplegia

Verisuonitukoksen tai veritulpan aiheuttamasta aivoverenkiertohäiriöstä (aivoinfarkti) johtuva paikallinen aivovaurio. Aivoinfarktin yleisin syy on aivovaltimon veritulppa, jonka syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti, ateroskleroosi.

Aivohalvaukseen sairastuu Suomessa n. 14 000 henkeä vuosittain. Heistä neljäsosa on työikäisiä.

Kun aivovaurion takia jää täydellinen tai osittainen häiriö lihaksen, lihasryhmän tai kehonosan liiketoimintaan, kutsutaan sitä halvaukseksi. 

Jos halvaus on toispuolinen, sen nimitys on hemiplegia.

Apuvälineiden avulla monia halvauksen oireita voidaan kompensoida tai helpottaa. Paras apuvälinen on yksinkertainen ja helppo käyttää.

Sydän- ja aivoinfarktin riskitekijöitä ovat:

• tupakointi
• suurentunut veren kolesterolipitoisuus
• kohonnut verenpaine

Elämäntavoilla voi vähentää huomattavasti aivohalvauksen vaaraa. Eli kohonneen verenpaineen ja  kolesteroliarvon alentamista ja hoitamista. Tupakoimattomuus, painon hallinta sekä riittävä liikunta ovat myös tärkeää aivoinfarktin ennaltaehkäisyssä, ja sitä kautta hemiplgian ehkäisyssä.

Aivoinfarktin oireet:

• toisen tai molempien raajojen toimintahäiriö
• puutumisia ja muita tuntohäiriöitä
• puheentuoton vaikeus

Oireita voivat olla myös:

• roikkuva suupieli
• näköhäiriöt tai kaksoiskuvat
• huimaus, sekavuus

Aivoverenvuodossa oirena:

• äkillinen voimakas päänsärky
• laaja toispuoleinen halvaus, jolloin tajunta usein heikkenee

Nykyään mahdollisuuksien mukaan potilaille annetaan aivoinfarktin liuotushoito, joka edellyttää välitöntä aivojen tietokonekerroskuvausta, muiden sairauksien ja kotilääkkeiden sekä kuvauslöydöksen perusteella ratkaistaan, sovelttuko hän liuotushoitoon.

Jos oireiden alkamisesta on kulunut enemmän kuin 4-5 tuntia, ei liuotushoidosta ole enää hyötyä.

Aivohalvauksen jälkeen kohonneen vernepaineen hoito on tärkeää.

Kuntoutus alkaa jo vuodeosastolla. Asiakkaan siirryttyä kotioloihin, käy hän edelleen kuntoutuksessa ja se jatkuu niin pitkään kun katsotan olevan tarpeellista.

Hemiplegian vaikutus toimintakykyyn riippuu paljon sairauden laadusta. Fyysisesti vaikuttaa liikkumiseen ja päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen.

Lähihoitajalta sairaus vaatii erityisesti kuntouttavaa työotetta. Ja aikaa että autetaan asiakasta päivittäisissä toiminnoissa.

B12-vitamiinin puutos:

Ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan vitamiineja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joten ne on saatava muualta, kuten ruokavaliosta tai auringosta.

Monet B-ryhmän vitamiinit liittyvät tiiviisti aineenvaihduntaan. Ne ovat välttämättömiä erityisesti hermoston normaalille toiminnalle.

Kun ihmisellä on esim. stressiä, B-ryhmän vitamiinien tarve lisääntyy.

Ikääntyvillä B12-vitamiinin puute on yleistä ja johtuu yleensä vitamiinien imeytymishäiriöstä.

Puutoksen kehittyminen vie aikaa, sillä elimistö varastoi B12-vitamiinia kudoksiin, kuten maksaan ja lihaksiin.

Ajan kuluessa ehtyneiden B12-vitamiinivarastojen vuoksi syntyneet puutkset voivat aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita.

Yleisimpiä syitä B12-vitamiinin puutokseen ovat:

• yksipuolinen ruokavalio
• lääkkeet kuten happosalpaajat ja metformiini-diabeteslääkitys
• sairaudet kuten keliakia ja Crohnin tauti

Puutosta voi ennaltaehkäistä ja hoitaa monipuolisen ruokavalion ja vitamiinilisien avulla.

Saantisuositukset:

• Aikuisille 2mikrog/vrk
• Lapsille ja nuorille 0,5-2mikrog/vrk
• Imettäville äideille 2,6mikrog/vrk

B12-vitamiinin puutos vaikuttaa toimintakykyyn hermoston oireina, esim. lihasheikkous, tunnon tai muistin häiriöinä, sekä anemiana (raudanpuute)

Sairaus todetaan verikokeista, joissa tutkitaan B12-vitamiini. Usein tarvitaan myös muita verikokeita.

Tutkimukset tehdään kiireellisenä, jos hemoglobiini on hyvin matala tai verikokeissa nähdään selviä muutoksia myös valkosolujen ja verihiutaleiden määrässä, jlloin voi herätä epäily pahanlaatuisesta veritaudista.

Sairaus vaatii hoitajalta tietämystä terveellisistä ruokavaliosta, sekä taitoa ohjata asiakas monipuolisiin ja terveellisiin elämäntapoihin.

Insuliinihoitoinen diebetes:

Diabetes eli sokeitauti on suomessa kaikkein yleisin umpirauhassairaus. Kohonnut verensokeri johtuu joko insuliinihormonin puutteesta, heikentyneestä vaikutuksesta elimistössä (insuliini resistanssi) tai molemmista.
 Diabetes lisää hoidettunakin kuolleisuutta, joka johtuu sairauden pitkäaikaisvaikutusten kehittymiseen ja etenemiseen, joten niiden ehkäiseminen hyvällä hoitotasapainolla ja terveyttä edistävillä elämäntavoilla on suositeltavaa.

Diabeteksen syntyyn on useita vaikuttavia tekijöitä, tärkeimmät kuitenkin ovat perinnöllinen alttius sairastua sekä elämäntavat.


Sairauden oireet:

• haavojen hidas paraneminen
• Hengitystieoireet; kuiva suu, pahanhajuinen hengitys, nopea hengitys
• korkea verenpaine
• masennus
• nefromania (munuaissairaus)
• neuropatia (ääreishermoston häiriö; kihelmöinti, polttelu, tunnottomuus)
• nälkä/ruokahaluttomuus
• oksentelu ja pahoinvointi
• silmäoireet; näön sumeneminen, silmänpohjan muutokset, retinopatia (verkkokalvosairaus)
• sydänoireet
• tajunnantason lasku tai tajuttomuus
• tulehdukset
• vatsakipu
• virtsaamisvaivat
• voimattomuus
• väsymys

Diabeteksen tunnistamiseksi mitataan veren sokeripitoisuus. Tutkittavalle voidaan tehdä myös sokerirasituskoe ja määrittää sokerihemoglobiinipitoisuus (HbA1c), joka suurenee pitkäaikaisessa hyperglykemiassa eli liian korkeassa verensokerissa. 

Kun diebetes on tunnistettu, voidaan erottaa tyypin 1 ja 2 diabetes toisistaan taudinkuvan tai C-peptidinäärityksen avulla. C-peptidi kertoo suoraan, kuinka paljon insuliinia on muodostunut.

Tyypin 2 diabetes voi olla oireeton ja tulee usein esille sattumalta esim. lääkärintarkastuksen yhteydessä. Oireeton diabetes etenee salakavalasti ja aiheuttaa lisäsairauksia, kuten verisuonitauteja ja hermoston toiminnan häiriöitä.

Hoidon perustana on aina terveellinen ruokavalio ja liikunta. Diabeetikolle suositellaan samankaltaista ruokavaliota kuin muullekkin väestölle:

• vähän kovaa rasvaa
• kohtuullisesti pehmeää rasvaa
• vähän suolaa
• runsaasti kuituja

Varsinkin kakkostyypin diabeteksen hoidossa liikunnalla on suuri merkitys, sillä liikunta lisää insuliini herkkyyttä, pienentää paastoverensokeria sekä alentaa verenpainetta.

Hoitotavoitteet ovat yksilöllisiä, mutta hoidon yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

• omissa mittauksissa paastoarvo alle 7mmol/l, kaksi tuntia ruuan jälkeen 8-10mmol/l.
• HbA1c (ns. pitkäsokeri) lääkehoidon aikana alle 6,5-7,5% riippuen lääkityksestä ja taudinkuvasta
• LDL-kolesterolia alle 2,5mmol/l
• verenpaine tasolla 140/80 mmHg
• säännöllinen liikunta
• tupakoimattomuus
• painon hallinta
• alkoholin kohtuukäyttö

Verensokerin omaseurantaan diabeetikko saa verensokerimittarin, -liuskat ja lansetit terveyskeskuksesta tai Diabeteshoitajalta. Omaseuranta on tärkeä osa hoidon määrittämistä.

• Ateriapari mittaus: ennen ateriaa ja kaksi tuntia aterian jälkeen
• Yöpari mittaus: nukkumaan mennessä ja seuraavana aamuna

Sairauden etenemistä seurataan omalääkärin ja diebeteshoitajan toimesta 3-6kk välein, jos sairaus pysyy hyvin hallinnassa. Huonossa tasapainossa olevaa diabetesta seurataan 1-4 kk:n välein.

Seurantakäynnillä käydään läpi omahoitoa, mitataan HbA1c, keskustellaan liikuntatottumuksista ja elintavoista. Punnitaan myös paino ja tarvittaessa käydään läpi pistospaikat.

Vuosittain tehdään kattavampi tarkastus:

• verikokeet
• virtsanäyte
• jalkojen kunto
• hampaiden tila

1-3 vuoden välein:

• maksa-arvot (ALAT)
• verenrasva-arvot (lipidit)
• silmänpohjan kuvaus
• aikuisilta sydänfilmi (EKG)

Diabeteksen vaikutus toimintakykyyn on epäselvä. Korkea verensokeripitoisuus saattaa johtaa lihaksiston jatkuvaan tulehdukseen ja sitä kautta vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn.

Sairauteen liittyy usein myös muut metaboliseen sairauteen kuuluvat vaivat, kuten ylipaino, korkea verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.

Diabetekseen liittyvien muiden sairauksien oireet kuten silmävauriot, liikuntavaivat ja verisuoniin kohdistuvat jälkitaudit, taas vaikuttavat toimintakykyyn riippuen sairauden laadusta.

Oma asukkaani on sopeutunut hyvin sairauteen. Hän muistaa aina paljonko insuliinia pistetään, ja kertoo sen aina ennen pistämistä. Verensokeria mitattaessa on tärkeää että kertoo hänelle paljonko mittari näytti. Näin hän itse on ajantasalla omasta terveydentilastaan ja osallistuu itse omalla tavallaan hoitoon.

Lähihoitajan pitää tuntea sairaus, ja tunnistaa erilaiset oireet. Oikeaoppinen insuliini pistäminen ja verensokerin mittaus, ovat tärkeitä "temppuja" diabeteksen hoidossa.

Lähihoitajan tehtävä on ohjata ja kannustaa asiakasta terveellisiin elämäntapoihin, auttaa ja opettaa valmistamaan terveellistä ja monipuolista ruokaa. Tukee sairauden hallinnassa ja auttaa asiakasta ymmärtämään mistä sairaus johtuu ja miten oireita helpotetaan.