Niin se kolme vuotta Lähihoitajan perustutkintoa suorittaessa vierähti.
Matkalla oli jos jonkinlaisia polkuja itsekullakin. Uskallan väittää, että jokainen meistä on jossain vaiheessa opintoja miettinyt tosissaan että oonkoha mä nyt oikeella tiellä, tai miten mä saan tän koulun läpi hyväksytysti?!
Itse olin vielä 15 vuotias, kun tämän koulun aloitin. Nyt kun katsoo taaksepäin kuinka lapsi silloin vielä oli, ymmärtää työpaikoillakin kuullut mietteet siitä, miten nuorena pitää päättää oman elämän suunta. Monet meidänkin luokalla aloittaneista on luovuttaneet, sillä ala ei ollutkaan se oma. Itse koen valintani olleen kuitenkin oikea. Enää en osaisi kuvitella itseäni millekkään muulle alalle, koska tää on niin mun oma juttu!
Mukaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Omat elämän muutokset toivat omat haasteensa jaksamiseen. Kuitenkin tunnen että ilman tätä koulu en olisi aikuistunut tällaiseksi kuin nyt olen. Näen saman myös suurimmassa osassa luokkakaereitani, jokaisella on tullut se oman elämän hallinta ja suunnitteleminen tutuksi. Yhdessä on koettu vaikka mitä, ja paljon on käyty läpi yhdessä, myös niitä 18 vuotis syntymäpäivän jälkeen tulleita vastuituita ja ajatuksia. Usein on todettu, ettei se nyt niin hienoa ollutkaan. Itse kuitenkin arvostan sitä, että on itse vastuussa kaikesta, myös niistä laskuista :D
Kovat tulevaisuuden suunnitelmat koputtelevat takaraivossa, ja koko ajan kasvaa into ja halu lukea lisää. Päätös on tehty, että hetken päästä lähtee hakupaperit Sairaanhoitaja kouluun. Mutta ennen sitä on oman henkisen kasvun paikka, sillä kesällä onkin ehkä oman elämän suurimman muutoksen, haasteen ja ilon aika!
3 kommenttia:
Huikee teksti hanna😊!!!
Voi nainen.. Mua jo nyt alkoi itkettämään.
Muistelen ensi tapaamistamme ja kaikkea, mitä on matkaan mahtunut. Olit yksi niistä, jotka auttoivat minua matkalla kohti omaa unelmaani. Toivottavasti olen ollut yksi tekijä matkalla sinun unelmaasi...
ja mä haluan nähdä sut ja suuren suuren ihmeesi <3
:)
Mari tää koulu on ollu yhtä vuoristorataa, ja sä oot ollu taitava kuljettaja! Mari oot ollu huikee tuki ja apu aina kun on tarvinnut, harva opettaja antaa noin koko sydämensä mukaan työntekoon.. Välillä tuntuu niinkuin me koululla oltais oltu perhe, johon voi tukeutua ja siellä pysty puhuun myös omista murheistaan, eikä vain kouluasioista.
Mulle sun omistautuminen tälle työlle oli suuri yllätys mutta positiivinen sellainen! Kaikkien kouluvuosien jälkeen oot yks niistä opettajista jotka on jääny hyvin mieleen positiivisuuden ja ymmärryksen, sekä opiskelijakohtaisen opetuksen ansiosta!!! Ja se että oot kohdellu meitä tasavertasena, eikä aina oo muistuttanu siitä kuinka tän ikästen pitäis jo aikuistua, sillä jokaisella meillä tää aikuistumisenpolku on ollu erilainen ja en vieläkään voi itteeni sanoo aikuiseks, en todellakaan.. Musta tuntuu ettei sellainen koskaan voi ollakkaan, mutta ehkä sekin rooli tulee pikkuhiljaa, kun pääsee työelämään kiinni ja oikeesti elään elämäänsä täysillä ja nauttiin keväästä! Niinkuin tälläkin hetkellä ihastelen ikkunasta pihalle, ja kuuntelen lintujen laulua! Mikä vois ollakaan parempaa tällä hetkellä!! :)
Lähetä kommentti